#11 Mr. Alejandro

Sovin samana päivänä deitit paikalliseen. Vähän joudun sovittamaan aikataulujani, tulee kiire sovittelusta huolimatta. Näen hänet jo kaukaa, kun hän siirtelee painoaan jalalta toiselle. Hymy levenee, marssimme yhdessä baaritiskille ja hän tilaa meille molemmille jaffat.

Juttelemme niitä näitä, hän kertoo paljon itsestään, kyselee jonkin verran, nauramme yhdessä. Piristyn kevyestä flirtistä. Kello käy jo paljon, molemmilla on aikainen aamu, teemme yhdessä lähtöä eri suuntiin. Baarin ulkopuolella Mr. Alejandro halaa ja ehdottaa toista tapaamista seuraavaksi päiväksi.

Seuraavan päivän deitit joudun kuitenkin perumaan, sillä kotona odottaa ikävä yllätys. En kykene itkusilmäisenä deittaamaan, sovimme sopivamme joskus myöhemmin toisen ajankohdan. Joudun perumaan vielä seuraavankin ajankohdan, sillä sairastun flunssaan. Luulen, että aika ei ole meille armollinen.

#10 Mr. Leuhkija

Nyt jos koskaan olen varma siitä, ettei maanantaisin kannata deitata. Kuten Mr. Riippakivenkin, tapaan Mr. Leuhkijan maanantaina.

Mr. Leuhkija on valmistautunut kyselemään harrastuksistani. Hän on lukenut profiilini tarkkaan, mutta aina kun saan sanottua jotain itsestäni, hän kääntääkin kaiken itseensä. Mr. Leuhkija sentään harrastaa riippuliitoa. Mr. Leuhkija on asunut ainakin 13:ssa eri maassa. Kuinka San Francisco onkaan hieno ja upea kaupunki! Kuinka Moskovassa onkaan kauniita naisia! Kuinka mahtavaa on liidellä taivaan tuulissa ja tuntea ilma kasvoilla!

Yritän kaikin tavoin vaikuttaa kiinnostuneelta. En ole ottanut edes rannekelloa mukaan, etten vahingossakaan vilkaisisi siihen. Onneksi Mr. Leuhkija ymmärtää itse tehdä lähtöä. Hänen on mentävä keittämään mustikkasoppaa.

Kun kävelen pois, ajattelen, ettei ikinä enää. Ei ainakaan maanantaina.

#9 Mr. Riippakivi

Mr. Sixpack soittaa eräänä iltana. En ole kuullut hänestä moneen, moneen viikkoon. Hän kuulostaa vaivaantuneelta. Asiakin on selkeä ja ytimekäs: hän ei voi enää jatkaa kanssani tapailua, sillä hän on tavannut naisen, joka on vienyt polvet alta. Sovimme jatkavamme ystävinä. Hän toivoo, ettei loukkaa minua. Lohdutan; minäkin olen tapaillut muita.

Kiitän itseäni kaukonäköisyydestä puhelun päätteeksi.

Kuin varmuuden vuoksi sovin seuraavat treffit uuden miehen kanssa kahvilaan. Menen kahvilaan suurin toivein, sillä paperilla mies on kuin unelma. Todellisuus on toinen.

En koskaan, en koskaan, ole katsonut kelloa 15 minuuttia tapaamisen jälkeen. En koskaan. Tilanne on vaivaannuttava. Herra ei saa sanaa suustaan. Kyselen niitä näitä: elokuvamieltymyksiä, kirjamieltymyksiä, harrastuksia. Minkäänlaista luontevaa keskustelua ei synny. Onneksi kahvila sulkee ovensa 40 minuutin sisällä.

Ei koskaan ikinä enää. Mitä ajanhukkaa!

#8 Mr. Ihan Kiva

Alan tajuta, että matkan sopiminen tarkoittaa minulle jotain muutakin. Saisipa jonkin taikalampun, joka kertoisi, mitä miesten päässää liikkuu (vai liikkuuko mitään...)! 

En halua antaa itselleni mahdollisuutta istua kotona vain miettimässä Mr. Sixpackin mietteitä itseni suhteen. Haluan suojella itseäni. Haluan muuta mietittävää. Kuten Mr. Sixpack sanoi aiemmin, minulla on yhtäläinen oikeus tapailla muita. Teen profiilin deittipalveluun kuin unessa. Meressä on kaloja, mummoani lainatakseni.

Ensimmäinen kala käy koukkuun nopeasti. 

Mr. Ihan Kiva kuulostaa leppoisalta. Hän kirjoittaa pitkästi ja hartaasti. Hänen kirjoituksensa on pohdittua ja painokasta. Mr. Ihan Kiva vaikuttaa hyvältä tyypiltä, tosin siinä vaiheessa kun hän haaveilee meidän kohtaamisemme aiheuttavan sydämentykytyksiä ja täydellistä sielujen sympatiaa, kavahdan hieman. Kirjoittelen muidenkin kanssa. Mr. Sixpack ei ole antanut kuulua itsestään. 

Minusta on ikävää tuntea, että joku on ihan kiva, mutta ei sen enempää. Toivon kasvokkain kohtaamisen tuovan jonkinlaista varmuutta siitä, olisiko mikään muu mahdollista. Sovin treffit Mr. Ihan Kivan kanssa tunnelmalliseen kahvilaan. Kohtaamme kahvilan aulassa, olen ehtinyt jo hakemaan itselleni kupin kahvia. Olen flunssassa, väsynyt. Yritän panostaa ja sädehtiä ja olla oma itseni. Istumme kahvilla kolme tuntia. 

Kun punnitsen asioita, mr. Ihan Kivan kanssa on helpompi keskustella kuin Mr. Homerin kanssa. En siis sure juurikaan sitä, että mr. Homerin kanssa mikään ei ottanut sujuakseen. Mr. Ihan Kiva on nimensä mukaisesti ihan kiva. Kiltti. Misterillä on kiltit silmät. Hän osoittaa hyvin nopeasti kahvien jälkeen haluavansa tavata minut uudestaan, suostun, sillä en ole saanut muodostettua mielipidettä kunnolla. Syytän flunssaa siitä. Annan toisen mahdollisuuden. 

Toisilla kahvideiteillä ilmenee, että Mr. Ihan Kiva on ihastunut minuun. Puhumme deittipalvelusta, jossa olemme kohdanneet. Hän haluaa katsoa kortit minun kanssani ennen kuin kirjoittelee muille. Joudun kakistamaan, että minä olen kirjoitellut muillekin ja tavannut muita miehiä samaan aikaan. Hän ymmärtää.

Minä en ymmärrä itseäni. Ei tunnu, ei vaan tunnu. 

Lopulta päätän, että kolmansilla treffeillä sanon, miten asiat ovat. Minä en voi tapailla häntä enää, koska en osaa nähdä meitä yhdessä pariskuntana. Mr. Ihan Kiva on jo paikalla, kun saavun kiireen keskellä hiukan myöhässä. Olen miettinyt, mitä sanoja käytän kertoessani, etten voi vastata hänen tunteisiinsa. Olen kuin eksynyt, käsiään vääntelevä, puutarhassa käyskentelevä Elizabeth Bennett miettiessäni, miten sanoa hellästi ja lempeästi, mutta tarkasti ja selkeästi, ettei tästä tule mitään. En halua loukata Mr. Ihan Kivan tunteita. Hän vain ei ole minun aisaparini.

En voi sanoa hänelle sanaakaan. Hän on ostanut minulle lahjan, sydämen muotoisen rasian konvehteja ja leiponut vielä samana aamuna minulle lämpimäisiä. Nieleskelen. En vain voi sanoa mitään. En voi. Jollain tavalla saan sanottua halatessamme, että toivon tuntevani enemmänkin kuin ystävyyttä. 

Kotona syön konvehdin. Tuijotan tyhjin silmin seinää. Syön toisen ja kolmannen. Konvehtirasian sisältö ei paranna mielialaani. Tunnen olevani alhaisistakin alhaisin. 

"Shall we travel?" ja suudelmat neljältä eri mieheltä

Eräänä päivänä Mr. Sixpack ehdottaa yhteistä matkaa. Olemme aamiaispöydässä selanneet taas kerran Helsingin Sanomia ja ihmetelleet, kuinka halvalla Eurooppaan pääsee. Kohautan olkiani, minulle sopii aivan hyvin. Mr. Sixpack on ihanteellista seuraa varmasti myös reissussa.

Sixpack ajaa minut ystävieni luo brunssille. Stina ja Aurora huudahtavat hämmästyksestä, kun kerron heille Mr. Sixpackin tekemästä matkaehdotuksesta. Heidän mielestään mies on vakavissaan. Ei ihan kenen kanssa tahansa lähdetä maailman ääriin. Lohdutan, että olemme molemmat maksamassa omat matkamme. Silti ystäväni ovat suorastaan järkyttyneitä.

Matkaidea muhii mielessä enemmän ja vähemmän. Stinan poikaystävä on ehdottomasti sitä mieltä, että meidän kuuluu matkustaa Pariisiin, koska Pariisi on maailman romanttisin kaupunki. Muut matkakohteet eivät ole yhtään mitään Pariisin rinnalla. "Pariisi on Pariisi." Tiedän, ettei Mr. Sixpack innostu ideasta.

Vuosi alkaa lähetä loppuaan. Helsingin kattojen yllä poksahtaa samppanjapullo jos toinenkin. Kilistelemme. Ensin Aurora kaappaa minut vuodenvaihteen suudelmaan, sitten Stina ja lopulta Stinan poikaystävä. Tämän jälkeen keskustelemme hetken siitä, kuka on ollut paras suutelija, uusintakierros odottaa Auroran ja Stinan välillä. Auroran antama suudelma on hyvä ja lämmin, sopivan voimakas. Stina rohkaistuu parantamaan suudelmasuoritustaan poikaystävänsä kadottua; keskellä olohuonetta annettua kielisuudelmaa on todistamassa joukko juhlijoita. Jostain syystä Stina ei muista enää jälkimmäistä suudelmaa seuraavana päivänä.

Mr. Sixpack hakee minut luokseen kellon lähetessä yhtä. Kerron hänelle parvekesuudelmista, hän nauraa. Sanon, että minun on aika suudella samana yönä edes yhtä heteromiestä. Kuuliaisesti hän suutelee.

Pari päivää myöhemmin matkakohdekin on selvillä, varattu ja maksettu.

Kukkia

Jatkan Mr. Sixpackin tapailua. Eräänä iltana puhelimessa hän sanoo ostaneensa minulle joululahjan. Mitään ei pidä ostaa. Mitään ei kuulu ostaa. Menen paniikkiin. Mitä ihmettä hankkia miehelle, jota tapailee, mutta jonka kanssa ei millään tavoin seurustele?

Teen empiirisen tutkimuksen lähipiirissäni. Kysyn kaikilta, mitä joululahjaksi. Kukaan ei vastaa mitään järkevää. Selaan kirjakaupassa kirjoja, mikään ei tunnu hyvältä. Katselen kaupassa astioita, ei sekään. Olen koko ajan vähän vaiheilla sen suhteen, pitäisikö ilmoittaa, että on muuten pirun hankala tehtävä. Yhtään ei lohduta tieto siitä, ettei minullekaan lahjan keksiminen ole ollut helppoa. Miksi sitten ryhtyi siihen?!?

Emme vieläkään ole ratkoneet, missä mennään ja mitä tapahtuu. Silti ostetaan joululahjoja. Missä käsikirjassa tästä on mainittu? Mieleen tulee ajat, jolloin ostin exälle ensimmäisiä joululahjoja. Olen aivan yhtä hukassa nytkin. Ikä ei ole tuonut lahjan ostamiseen minkäänlaista varmuutta.

Eräänä päivänä puhelimeni soi. Itse asiassa se on soinut kesken työpäivän, soitan numeroon, koska sen edessä on tuttu suuntanumero ajalta, jolloin vielä kotonakin oli lankapuhelin. Olen voittanut jotain, aivan varmasti olen!

"Kukkakaupassa."
"Mitäääh?"
"Niin kukkakaupassa..."
"Teiltä oli soitettu mulle, oon Leija Ypsanen."
"Joo, teille on lähetys. Milloin olette kotona?"
"Ööh, tota... Mä ajan siitä teidän ohitsekin kyllä, voisin hakea.."
"Ei, tämä on maksettu kotiin asti. Milloin olette kotona?"
"Joskus viiden jälkeen..."

Suuni on loksahtanut hämmästyksestä, leukaperiin sattuu. Suuni on auki vielä kotiutuessani. Lopulta kello armahtaa, ovikello soi. Oven takana on mies, joka ojentaa suuren paketin. Paketti on jäätävän kokoinen. Amaryllis?

Avaan kädet vapisten kukkapaketin kääreet. Kerrosten alta paljastuu mitä kaunein kimppu leikkokukkia. Luen lyhyen viestin, mutta tuijotan silti hämilläni kukkia. Kukaan ei ole koskaan ostanut minulle aiemmin leikkokimppua, jos K-kaupasta kannettua Reilun kaupan ruusukimppua (tarjouksessa) ei lasketa. Ei koskaan ennen kuin nyt.

Naputan viestin. Kiitän. Tuijotan kukkia.

Vuoristorataa ja #7 Mr. Homer

Tapailen Mr. Sixpackia epäsäännöllisen säännöllisesti, tapaamisiin liittyy yleensä aina yökyläily. Yhdessä tekeminen on kotoista ja leppoisaa, mitään sen suurempia tunteita ei kuitenkaan tunnu ilmaantuvan. Minä jarruttelen. En halua pudota kovaa ja korkealta, mikäli tästä ei tule mitään. En anna itselleni lupaa mennä päätä pahkaa rakastumaan, se ei tunnu järkevältä eikä millään tavoin viisaalta.

Selviää, että Mr. Sixpack on pelimies. Hän on tapaillut muitakin. Tästä suivaannun sen verran, että teen levyn, joka kantaa nimeä Kusipää. Se on hyvää treenimusiikkia, kun mätkin nyrkkeilysäkkiä vihaisena itselleni ja omalle sokeudelleni.

Palaan takaisin lähtökohtaan, sinkkuiluun. Päätän, että minäkin tapailen muita. Niinpä tapaan Mr. Homerin kotoisassa kahvilassa, juttelemme niitä näitä enemmän ja vähemmän. Mr. Homer on mukava herrasmies, meillä on paljon samansuuntaisia ajatuksia. Juttu soljuu hyvin, sovimme näkevämme uudestaan.

Uusintadeittejä ei tapahdu.

Olemme sopineet Homerin kanssa, että hän laittaa minulle ruokaa luonaan. Katson kelloa. Ehdin vielä hetken viipyä kotona. Katson kelloa uudestaan, Mr. Homerista ei kuulu mitään. Lopulta tunteja myöhemmin Mr. Homer laittaa pahoitteluviestin, luuli peruneensa deittimme, koska aikataulu ei onnistunut muuten. Olen käärmeissäni.

Palaan tapailemaan Mr. Sixpackia. Hänen kanssaan tiedän ainakin, mitä on luvassa.

Yökylässä

Haluan ehdottomasti nähdä Mr. Sixpackin uudelleen. Keksin hienon suunnitelman. Ylipuhun Kirsikan lähtemään kanssani shoppailemaan isolle kirkolle, samalla tapaamme Auroran ja Stinan. Kirsikka arvaa kyllä syyn haluuni lähteä, mutta hyväksyy sen mutisematta. Niin ystävät tekevät. Olen herännyt pitkästä aikaa horroksesta.

Puhelimeni soi, kun istumme junassa. Mr. Sixpack soittaa kysyäkseen, monelta olen maisemissa ja tavattavissa. Vatsaani lehahtaa perhoset, kun hän kysyy, yövynkö ystävieni luona vai hänen luonaan. En edes epäröi vastatessani. Maailman naisen elkein vastaan, että hänen luonaan. Näen Kirsikan silmissä välähdyksen, kun hän kuulee vastaukseni. Jostain syystä junamatkan loppuosa sujuu vain yhdestä aiheesta keskustellen, kyseinen mister on puheenaiheena.

Osa shoppailureissusta menee täysin ohi, kun mietin, ettei deodorantti vain petä kriittisesti ennen tapaamista. Minua huolestuttaa myös intiimialueiden hygieenisyys. En ymmärrä, miksei kukaan ole koskaan kertonut, miten stressaavaa on mennä tietoisesti yökylään jonkun luokse ensimmäistä kertaa. Miksei kukaan ole koskaan vaivautunut kirjoittamaan muistilistaa siitä, mitä kaikkea täytyy ottaa huomioon? Minun ei ole tarvinnut muistaa moisia seikkoja vuosikymmeneen. Nyt kaikille ohjeille olisi tarvetta. Missä on kaikki support?

Mr. Sixpack hakee minut keskustasta. Ajamme huoltoaseman kautta, hän kerää ostoskoriin tuoremehua, leipää ja juustoa. Sängyssä puhumme perheistämme ja lemmikeistämme ennen kuin hän hivuttautuu iholleni ja suutelee. Ensimmäinen suudelma on pehmeä ja tunnusteleva. Nukahdan lopulta hänen syliinsä.

Aurinko on jo korkealla, kun Mr. Sixpack hyräilee touhuillessaan keittiön puolella, venyttelen. Hän keittää puuroa ja kahvia, jaamme sanomalehden. On mukavan leppoisa tunnelma. Käymme vielä kävelyllä, ennen kuin hän vie minut asemalle. Asemalla saan vielä kevyen suudelman. Hymyilen koko junamatkan kotiin.

Uudet deitit suloisen Sixpackin kanssa

Hihihii, olen sopinut uudet deitit Mr. Sixpackin kanssa. Ne ovat jo kolmannet. Sovimme tapaavamme koulutuspäiväni jälkeen. Poreilen. Edellisenä päivänä iskee mascarakriisi. Hylsy on kuivunut, en saa ripsiini väriä. Stina, tuo kultainen enkeli, lohduttaa. Juomme punaviiniä Helsingin kattojen yllä, hän sanoo kauppojen olevan auki seuraavana päivänä. Stressaan valtavasti aikataulutuksesta: miten muka ehdin, missä välissä. Päätän napsaista sopivan hetken ripsivärikaupoille lounastauosta. Suunnitelma on hyvä ja toimiva.

Istun aamupalapöydässä, kun puhelimeni soi. Mr. Jäätelö! Mies joka käyttäytyi täysin kummallisesti edellisillä deiteillä. Mies joka on soittanut muutaman kännipuhelun aiemmin ja ihan ihmeellisiä avautumispuheluita pitkin viikkoa. Vastaan. Äänestä kuuluu, että alkoholia on nautittu. Kuuntelen. Kuuntelen, pureskelen aamiaissämpylääni ja huokaan syvään hiljaa mielessäni. En tarvitse hoivattavaa, kaipaan tasaista ja turvallista parisuhdetta, jossa molemmilla on hyvä olla. Puhelu loppuu ihan yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Kohautan olkiani, laitan puhelimeni äänettömälle. Paha maku jää suuhun, kun tuntia myöhemmin tulee koiranpentuviesti: "Kunpa sä tykkäisit musta yhtä paljon kuin mä susta."

En halua toisintoa edellisestä parisuhteesta. En vastaa mitään ja menen kuuntelemaan minua viisaampia.

Toimiva suunnitelmani täsmäiskusta kemikaaliokauppaan on hyvä. Vetäydyn koulutuspäivän jälkeen sutimaan ripsiini mustaa mascaraa, ripustan vielä korvakorut korviin ja pöyhin hiuksiani. Olen valmis tapaamaan Mr. Sixpackin. Naistenhuoneessa ollessani puhelimeni vilkuttaa; Mr. Jäätelö yrittää soittaa. En ole huomaavinani puhelua, sillä haluan keskittyä pelkästään Mr. Sixpackiin juuri tänään. 

Istun kaikessa rauhassa nauttien auringosta, kun puhelimeni soi. Stina soittaa! Olen hämilläni. Mistä nyt on kyse? Lennähdän hetkeksi parisuhdeneuvojan rooliini ja neuvon Stinaa puolivuosipäiväjuhlinnan suhteen. Kyllä, kyllä kukkia voi viedä. Kyllä, Stinan rakas varmasti tykkää kukista. Sivusilmällä näen tutun hahmon lähestyvän, pomppaan ylös ja alan huitoa. Lopetan puhelun Stinan kanssa, toivotan hyviä juhlallisuuksia ja lähden Mr. Sixpackia vastaan.

Deitit eivät mene ihan suunnitelmien mukaan urheiluhaavereista johtuen, mutta minulla on hauskaa. Mr. Sixpack on oivallista seuraa, keskustelumme polveilee siellä täällä, omakotitalohaaveissa. Aurinko hellii kasvoja, siristelen silmiäni. Voisin viettää koko illan näin. Deittien päätteeksi Mr. Sixpack ajaa minut Stinan kodin luo, halaa minua. Tiedän meidän tapaavan vielä. 

#6 Mr. Hujoppi ja yhdet treffit Mr. Jäätelön kanssa

Mr. Jäätelön kanssa toiset treffit ovat hankalat. Tapaamme pikaisesti. Hän on täysin omissa maailmoissaan, lyhytsanainen. Puoli tuntia istumme, sitten hänen on mentävä. Ei ole mitään hyvää syytä, ei mitään järkevää perustelua. Minulle jää paha maku suuhun.

Siksi sovin treffit Mr. Hujopin kanssa. Oikeastaan minua ei kiinnostaisi enää tavata Mr. Hujoppia, sillä olen jo tavannut Mr. Sixpackin, ja pääni on täynnä jälkimmäistä. Hänen hymyään, käsivarsiaan ympärilläni. Olen kuitenkin huono peruuttamaan deittejä. Tuumin pääseväni vähemmällä, jos vain käyn kahvilla - eikä sitä tiedä, minkälainen helmi voisi olla kyseessä!

Kun menen kahvilaan ja näen Mr. Hujopin, tiedän, ettei tästä tule mitään. Pitäisi luottaa ensimmäiseen fiilikseen. Jos jo kirjoitellessa (nettideitit!) tuntuu siltä, ettei nyt iske yhtään, se ei todellisuudessakaan tule menemään niin. Onneksi olen ollut kaukaa viisas, varannut jumppatunnin. Selitän, miten on pakko päästä jumppaan ja miten hyvää se tekee keholle ja mielelle. Puolen tunnin kuluttua on soveliasta lähteä, kun on niin kauhea kiire sinne jumppaan. Mietin, miten harhautan Mr. Hujopin, jottei hän näe autoani. Hän tekee yrityksen seuraavan tapaamisen suuntaan, ehdottaa elokuvia. Vastaan jotain ympäripyöreää ja vetoan kiireisiin. Sitten katoan ihmisvilinään.

Pyyntö yökylään

Ei, minä en harrasta satunnaista tapailua. Ei, minä en harrasta myöskään satunnaista seksiä, vaikka se kuuluisikin asiaan, siis sinkkuuteen.

Vatsassa on perhosia, sillä olen sopinut Mr. Sixpackin kanssa seuraavat deitit lähelle hänen kotiaan. Hän asuu siis aivan muualla, minä matkustan junalla. Junasta astun suoraan hänen syliinsä. Hän halaa minua luontevasti (toim. huom. ei halailuja, pieni huomioiva kosketus olkapäähän ekoilla deiteillä), kävelemme hänen autolleen. Aurinko taivaalla hyväilee kasvojani, suljen silmäni ja hän jatkaa juttua siitä, mihin edellisillä treffeillä jäimme.

Kävelemme luonnonsuojelualueella, juttelemme niitä näitä, kerromme itsestämme, toiveistamme ja haaveistamme. Puhumme ja kuuntelemme hiljaisuutta. Kun saavumme autolle takaisin, hän kysyy, lähtisinkö hänen luokseen kahville. Myönnyn, sillä en halua deittien vielä päättyvän. Juttu jatkuu kahvikupin ja viinin äärellä, juomme lasilliset viiniä, kahvittelemme uudestaan. Kun sitten alan vilkuilla kelloa, hän sanoo, että voisin jäädä yöksikin, hän voisi (tarvittaessa) nukkua lattialla.

En ole varautunut siihen. En ole varautunut yökyläilypyyntöön ja mieleen muistuu saman tien, että ne päivät ovat yhä menossa. Kieltäydyn. Selittelen yöpymistavaroiden puutteella, aamupäivällä on oltava myös tapaamassa läheisiä. Menen mieluummin kotiin. Mr. Sixpack on ymmärtäväinen. Hän katsoo minulle sopivan juna-ajan, lähdemme vielä kävelylle saadaksemme päät selviksi sen verran, että hän voi ajaa minut asemalle.

Asemalla halaamme ja sanon, että minulla oli aidosti mukavaa. Sovimme, että tapaamme ehtiessämme.

Junassa istuu sisäisesti hymyilevä nainen.

#5 Mr. Sixpack

Olen heittänyt pyyhkeeni kehään. Mr. Jäätelön kanssa ei sittenkään mikään tunnu onnistuvan, hieman jo ahdistaa koko asia. Mr. Jäätelö on soittanut minulle kännipuheluita keskellä yötä, toiset deitit jättivät jälkeen vain hämmennyksen. Deittirintamalla ei tunnu tapahtuvan mitään, en ehtisikään, sillä olen luvannut olla lastenvahtina. Ei se mitään, että lastenvahtikeikka muuttuu koiranhoitokeikaksi. Nautin lomasta, nautin tyhjästä kalenterista ja nautin siitä, että saan vain olla vailla minkäänlaisia velvollisuuksia tai ilman minkäänlaista paniikkia siitä, mistä puhua, miten pukeutua, miten kauan on soveliasta viihtyä treffeillä, milloin on soveliasta lähteä, mitä vastata jos toinen kysyy haluanko tavata uudestaan (ja jos en oikeasti halua). Ei tarvitse olla väkisin sosiaalinen, jos ei tunnu siltä. Voin istua parvekkeella siemaillen valkoviiniä ja puhuen girl talk -puheluita Auroran ja Stinan kanssa. He ovat hämmästyttävän kiinnostuneita siitä, miten deittirintamallani sujuu. 

Sitten minuun ottaa yhteyttä mies, jota tituuleeraan myöhemmin nimellä Mr. Sixpack. Hän on tulossa kotikaupunkiini viikon päästä ja ehdottaa kahveja. Ajattelemme samoin ajankäytöstä. Minulla on vielä muutama mutka matkassa, olen sopinut samalle päivälle lounasdeitit ystävättäreni Kirsikan kanssa ja sen lisäksi vieläpä pienen hierontasession-tuokion. Niskani ja selkäni ovat jumissa. Sovin kuitenkin tapaamisen Mr. Sixpackin kanssa. 

Kuin ihmeen kaupalla lounastreffit Kirsikan kanssa peruuntuvat. Niistä ei tule mitään. Anteeksi Kirsikka, mutta iloitsen salaa sairastelustasi. Alan pitää ajatuksesta, että menen kahville komean ja korkeakoulutetun Mr. Sixpackin kanssa. Hieronta-aikaani en kuitenkaan peruuta. Sitä vaikeampaa onkin valita sopivaa treffivaatetusta. Jos laitan mekon, olen hierontapöydällä vain pikkupöksyissä (ei sillä, hieroja on varsinainen komistus). Jos taas laitan housut ja paidan, on se ehkä liian arkista (ja näillä säillä totaalinen itsemurha). Olen onneksi löytänyt aleshoppailuissa ihanan mekon, jonka alle puen legginssit. Meikkaan. Olen valmis hierontaan ja deiteille.

Virhe!

Jos haluaa mennä deiteille heti hierontapöydältä noustuaan, kannattaa ehdottomasti jättää meikkaaminen vasta hierontapöydällä makaamisen jälkeiseen aikaan. Ripsivärit ovat pitkin poskiani, pyyhin suurimmat ripsiväripaakut poskiltani peilailemalla itseäni läheisen vaatemyymälän ikkunasta. Samalla silmiini kiinnittyy ihastuttavat korvakorut, jotka minun on pakko saada. Vaateputiikissa voinkin sitten käydä sovittelemassa erilaisia vaatteita ja samalla korjata meikkiä sovituskopissa. Ostan korvakorut, sillä ne sopivat täydellisesti ylläni olevaan vaatteeseen. Meikki on sen verran pahasti pielessä, että minun on pakko kiiruhtaa autolleni korjaamaan se, mitä korjattavissa on. Taustapeiliä ei ole tehty meikkaamista varten - tällaiset seikat pitäisi ottaa huomioon, sillä naiset ovat suurin autonostajaryhmä! Kun vilkaisen kelloa, on se jo niin paljon, että minun on syytä kiiruhtaa ollakseni tapaamispaikalla ajoissa. 

Hän seisoo ja katselee ihmisvilinää. Katseemme kohtaavat, aika tuntuu pysähtyvän, polvissani tuntuu pientä heikotusta. Hymyilemme ja tervehdimme toisiamme. Kyselen yleisesti hänen saapumisestaan kaupunkiin, samalla ylitämme kadun ja menemme ehdotuksestani paikalliseen ruokaravintolaan: minä tilaan kanasalaatin, hän teen.

Mr. Sixpack osoittautuu oivaksi keskustelukumppaniksi, keskustelumme risteilee niin lomatunnelmissa kuin myös viimeksi lukemissamme kirjoissa. Hän kysyy sitä, minä mietin hetken ja mainitsen juuri lukemani tenttikirjan. Näen, kuinka hänen silmiinsä syttyy tuike. Keskustelemme hetken yhteisestä opintoalasta. Ruoka on syöty ja tee juotu. Keskustelu on jatkunut kevyesti. Yhtäkkiä Mr. Sixpack kysyy, haluanko lähteä hänen kanssaan leffaan, jos hän tarjoaa leffalipun. Minulla ei ole muutakaan, joten suostun hymyillen. Lähdemme katsomaan elokuvateatterin leffatarjontaa.

Leffassa kuluu pari tuntia. Sitä ennen ja sen jälkeen ehdimme kävellä ympäristössä ja ihmetellä, miten synkät pilvet taivaanrannassa ovat. Leffan jälkeen toteamme, ettei leffa ollut mitenkään erikoinen. Jatkamme kävelyä, kunnes lopulta rankkasade pakottaa meidät tekemään ratkaisuja. Ilmoitan, että koska autoni on lähempänä, heitän hänet hänen autolleen.

Kaarran autoni hänen autonsa viereen, moottori hyrrää. Hän kaivaa repustaan esiin punaviinipullon ja kysyy, haluaisinko tavata toistamiseen ja ehkä kumota kyseistä viiniä hänen kanssaan. Hymyilen katsoessani häntä silmiin, eikä minulla ole minkäänlaisia vaikeuksia vastata myöntävästi. 

#4 Mr. Jäätelö

Kaikista deiteistä vaikeimmalta tuntuu kertoa Mr. Jäätelöstä, koska luulin pitkään, että Mr. Jäätelö olisi sielunveljeni. Se alkoi nimittäin viattomasti keskustellen niitä näitä, sitten sitä syvennettiin koskemaan sielujen syvimpiä syövereitä ja yhtäkkiä Mr. Jäätelö tiesi minusta liki kaiken mahdollisen. Hän tiesi minun pelkoni ja toiveeni, hän tiesi matkustushaaveeni ja kaipaukseni ulkomaille. 

Olen kenkäkaupassa, kun hän ensimmäisen kerran soittaa. Sovitan kenkää jalkaani, kun puhelin pirisee. Vastaan. Jos en olisi istumassa, polveni notkahtaisivat, sillä hänen äänensä on pehmeää samettia. Minulla on kuitenkin kiire, en ehdi puhua pitkään, mutta sen puhelun jälkeen puhumme lähes joka ilta. Viestit lentelevät. Nauran, puhun pehmeällä äänellä. 

Sitten tulee se päivä. 

Olen lähtenyt kiireellä kotoa, koska minulla on sovittu tapaaminen. Hiukset ovat pesemättä, päälleni olen ottanut ensimmäiset käteen osuneet vaatteet, koska minulla on ollut kiire. Olen nukkunut liian myöhään ja olen vaarassa myöhästyä. Kun sitten asiani on hoidettu, istun kaikessa rauhassa huoltoaseman kahvilassa kahvilla, sillä en ole ehtinyt juoda edes aamukahvia. Kysytään keneltä tahansa – Aurora ja Stina ovat parhaita kertomaan – etten ole mitenkään hehkeä ilman aamuista kahviani. Istun siis kaikessa rauhassa kahvilla, kun Mr. Jäätelö laittaa viestiä: Nähtäisiinkö tunnin päästä? 

Sata salamaa menee lävitseni. Minulle tulee kiire juoda loppuun eltaantunut huoltoasemakahvi, säntään huoltoaseman naistenhuoneeseen. Nojaan käsilläni peilitasoon ja tuijotan säikähtäneitä metsäkauriin silmiä peilistä. Suustani pääsee parkaisu: "EEEeeeeeiiih!" Hiukseni ovat karmeassa kunnossa. Teen pikaisen tilannearvion siitä, ehdinkö käydä kotona suihkussa vai en. Otan puhelimen, soitan siskolleni ja kysyn, missä on lähin kampaaja. Minun on ehdottomasti päästävä kampaajalle. Paljonko maksaa kampauksen teko? 

Kampaaja epäröi, kun esitän asiani. Rukoilen.
"Mulla on deitit 45 minuutin päästä, mun hiuksille on pakko tehdä jotain. Ei mitään suurta. Riittää pesu ja fööni. Kunhan jotain."
"Ei, ei nyt oikein olisi aikaa."
"Mutta mun on pakko saada tehtyä näille hiuksille jotain! En mä näin voi mennä ekoille deiteille."

Kampaaja suostuu kuin säälistä. Ehkä hän näkee paniikin silmissäni. Maksan ilomielin 20 euroa, juoksen lähikaupan kempparihyllylle ja haen huulikiillon. Sitten mennään. Kiillon sudin liikennevaloissa. 

Kun pääsen paikalle, olen viimeinkin ajoissa ja lähes rauhallinen. Vain pienet perhoset vatsassa tanssivat ripaskaa. Kun viimein näen hänet, rauhoitun. Syömme jäätelöä ja puhumme. Hän tuntuu kuin tuntuukin sielunveljeltä, aika vierähtää. Pari tuntia kuluu huomaamatta, kunnes hänen on mentävä. 

Hänestä kuulen vielä, olen aivan varma.

#3 Mr. Pyöräilijä (ja Mr. Dirty Guy samana päivänä)

Minulla tuntuu menevän lujaa. Liian lujaa. Läppärin valo loistaa kasvoilleni, kun otan yhteyttä kiinnostavan tuntuiseen tapaukseen. Lyhyen keskustelun jälkeen toteamme olevamme samaan aikaan samassa paikassa. Olen luvannut nähdä Mr. Dirty Guyta, mikäli olen samalla suunnalla. Yhtäkkiä olenkin tuplabookannut itseni. Paha, paha minä.

 

Kotoa lähteminen tuottaa vaikeuksia, koska en osaa päättää, mitä laittaisin päälleni. Mietin pukeutumista Mr. Pyöräilijän takia, en Mr. Dirty Guyn. Näen silti jälkimmäisen ensimmäisenä. Asiat eivät tunnu olevan ihan hyvällä tolalla. Olen sopinut Mr. Pyöräilijän kanssa, että ilmoittelen, kun olen maisemissa. 

Lopulta Mr. Dirty Guyn tapaamiseen jää vartti aikaa ennen kuin tämän täytyy lähteä töihin. Laskettua? Pelattua? Mitään en myönnä. Sen sijaan kun Mr. Dirty Guy kaappaa minut halaukseen, tunnen ahdistusta. Tältä ei todellakaan pitäisi tuntua. Kun kyseinen herra kaartaa parkkipaikalta, naputtelen tekstiviestin Mr. Pyöräilijälle. Sovimme tapaavamme 20 minuutin päästä. 

Mr. Pyöräilijä on suloinen tapaus. Aivan ihastuttava, maailman miehen elkeet omaava tapaus, joka hurmaa minut jutuillaan ja puheillaan. Kävelemme ympäriinsä kilometritolkulla, jalkani hajoavat rakoille, kun esittelen hänelle entistä kotikaupunkiani. Leppoisa, aurinkoinen iltapäivä ja ilta kuluvat kuin huomaamatta. Deittimme kestävät neljä tuntia. Molemmat viihtyvät, molemmilla on mukavaa ja kun eron aika koittaa, minun on sanottava, että tapaisin mieluusti, jos vain olemme samalla suunnalla joskus. Välimatka on kuitenkin liikaa, se ei tule onnistumaan mitenkään päin, mutta minulle jää hyvä mieli.

Kun starttaan cityautoni, huomaan hymyileväni. 

#2 Mr. Dirty Guy

Mr. Dirty Guy saa nimensä homoystäviltäni, Auroralta ja Stinalta, joiden mielestä mr. Dirty Guyn jutut ovat jokseenkin likaisia. Kyllä, minulla on, kuten kaikilla sinkkunaisilla pitäisi olla, homoystäviä, jotka ovat kuin perheenjäseniä. Aurora ja Stina ovat kulkeneet kanssani pitkän matkan, tunteneet minut ajalta ennen parisuhdetta ja parisuhteen aikana ja sen jälkeen. Niin ja todettakoon tässä, Aurora ja Stina eivät ole pariskunta, mutta he ovat ehkä maailman parhaimmat homoystävät, jotka nainen voi toivoa itselleen. Älkää siellä pyyhkikö kyyneleitä poskiltanne, tiedätte, että olen oikeassa! 

Anyway, Mr. Dirty Guy lähestyy minua deittipalvelun kautta (mihin sitä tänä aikana epätoivoinen sinkkunainen ryhtyykään!). Kirjoitellaan niitä näitä, ollaan menossa samaan aikaan laivalle, mutta ei sitten mennäkään, koska en ehdikään kiireiltäni. Mr. Dirty Guy ehdottaa lähtevänsä makutuomariksi kauppaan, kun olen ostamassa täydennystä vaatekaappiini - hän jopa tarjoutuu maksamaan läpinäkyvän silkkisen puseron. Nauran pitkästä aikaa vapautuneesti. 

Mr. Dirty Guy on myös oivallinen satusetä. Hän kirjoittaa minulle muutamankin sadun, unohtamatta runoa Eino Leinon päivänä. Niinpä sitten lopulta päätän lähteä hänen kanssaan kahville. 

Miehen arvoa voi mitata sillä, maksaako mies kahvit vai ei. Jos mies maksaa kahvit, hänessä on herrasmiesmäisyyttä ja potentiaalia. Mr. Nappisilmä ei tätä tehnyt, mutta Mr. Dirty Guy tekee. Muutoin Mr. Dirty Guy ei kuitenkaan osu eikä uppoa. Mr. Dirty Guy on aivan huippuihminen, hänen kanssaan voi nauraa ja heittää huonoakin läppää. Juttua riittää kahvin ääressä, puhutaan niin jalkapallosta kuin muistakin harrastuksistani, jotka mister on onnistunut ymppäämään satuihinsa. Mr. Dirty Guy on myös valmis kyyditsemään minut autoni luo kahvittelun jälkeen, sovitaan palaavamme asiaan joskus. 

Paria tuntia myöhemmin saan tekstiviestin, jossa kysytään vaikutelmia.

Se silkkinen pusero muuten roikkuu vaatekaapissani, tosin ostin sen omilla rahoillani ilman makutuomarointia.

Huomioita

Kun lähtee deiteille

• kannattaa laittaa puhelin äänettömälle, ihan varmuuden varalta. Ekoilla (tai myöhemmilläkään) deiteillä ei vaan voi vastata puhelimeen. 
• kannattaa ajoittaa menonsa suunnilleen oikeaan aikaan. On hienoa olla ajoissa, arvostan ajoissa olemista, mutta siinä ehtii hankkia itselleen kunnon deittipaniikin, jos on paikalla liian aikaisin. Ask me how I know.

Mr. Nappisilmällä on puhelin päällä, kun tapaamme toisen kerran. Istumme lounaan jälkeen kahvilassa, kun hänen puhelimensa soi. Hänen äitinsä soittaa ja kyselee lapsista (kyllä, Mr. Nappisilmällä on lapsia). Kiemurtelen vaivautuneena tuolillani, en tiedä mihin katsoisin, jotta en vaikuttaisi siltä, että kuulisin puhelun. 

Kolmansilla ja viimeisillä treffeillä olen kaukaa viisas ja laitan puhelimen äänettömälle. Kiitän ylempää tahoa siitä, että teen näin, sillä pari muuta deittikumppaniani ovat laittaneet useamman viestin pikniktreffien aikana. Kun olen heittänyt hyvästit Mr. Nappisilmälle, naputtelen vastaukset toisille kahdelle. Mutta vasta sen jälkeen, kun Mr. Nappisilmä on kaukana horisontissa.

#1 Mr. Nappisilmä

En ole deittaillut aikoihin. Ihan oikeasti. AIKOIHIN. Lähes kymmeneen vuoteen. Se on aika paljon, kysykää vaikka keneltä. Tietenkään ei ole ollut tarvetta, koska olen elänyt mukavasti parisuhteen toisena osapuolena ja määritellyt itseäni toisen ihmisen puoliskona ja toisaalta toisesta erillisenä olentona, mutta aina kun on pitänyt vastata kysymykseen suhdestatuksesta, on voinut kertoa, että on mies ja on parisuhde ja vaikka on vaikeuksia, niin ne yritetään hoitaa ja että pienistä vaikeuksista huolimatta kaikki menee hyvin. Nyt täytyy vastata, että olen sinkku, yksin, naimaton, single woman, epätoivoinen 24-vuotias (koska syntymäpäivien laskeminen on loppunut 24. syntymäpäivään), jonka ainoana tavoitteena on löytää uusi, toimiva parisuhde parantamaan itsetuntoa.

Ensimmäiset deitit asettavat paineita. Hirveän määrän paineita. Miten olla? Miten käyttäytyä? Miten pukeutua? Mistä puhua? Mistä ei pidä puhua? Mikään deittiopas ei valmista mihinkään, mikään tyttökirja tai mikään chicklit-opus ei valmista siihen, miten käyttäytyä. Saatan lukea vääriä kirjoja, en minä tiedä. En tiedä mistään mitään, mutta tiedän, että pieleen menee mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Ja voin sanoa, että olen järjettömän jännittynyt.

Voin sanoa. Ei kannata aloittaa deittejä sanomalla: "Sulla on kyseenalainen kunnia."

"Niin?"

"Oot ensimmäinen mies, jota deittaan exän jälkeen." 

Tapaan Mr. Nappisilmän yhteensä kolme kertaa. Ensimmäiset deitit ovat jäätävät. Puhutaan niitä näitä kahvikupin äärellä, sen jälkeen vähän kävellään. Kahvilasta poistuessa se kaivaa taskustaan tupakka-askin, nyrpistän nenääni. En polta. En pidä polttavista ihmisistä. Tupakkaa polttavat maistuvat pahalta suudeltaessa. Siitä huolimatta annan Mr. Nappisilmälle toisen mahdollisuuden ja kolmannen.

Kolmet deitit. Ekoilla deiteillä Mr. Nappisilmä istui jo kahvilassa, kun saavuin paikalle. Sillä ei ole mahdollisuutta olla ritarillinen ja tarjota kahvia. Tarjoan toisen mahdollisuuden. Mennään syömään myöhästynyttä lounasta. Silloinkin maksetaan omasta pussista. Tässä vaiheessa tiedän jo: tämä ei tule etenemään mihinkään suuntaan. Välillämme vallitsee ystävämielinen tunnelma. Ei minkäänlaista kipinää suuntaan tai toiseen. Tarjoan kolmannen mahdollisuuden, koska uskon kohtalonlukuun kolme. Sanotaanhan, että kolmas kerta toden sanoo.

Teen hyvät piknik-eväät: kanasalaattia, pitsaa, mansikoita, kahvia. Istutaan nurmikolla vierekkäin, katsellaan ohilipuvia ankkoja, ja sillä hetkellä tiedän, etten tule kuulemaan Mr. Nappisilmästä enää toiste. 

Pelin avaus

Sinkku. Yksin. Vanhapiika. 

Muut ihmiset kulkevat ohitseni, katsovat lävitseni, seison kuin Carrie Bradshaw keskellä Ison Omenan vilinää, ihmettelen ympärilleni. Olen muille vain joku jota väistää. Maistelen suussani uutta statusta: sinkku. Naimaton.

Olen keskellä jotain uutta peliä. Minut on heitetty pelilaudalle kuin noppa, jonka sivusta tulee kummallisia numeroita. Minut on paiskattu keskelle peliä, jonka sääntöjä en hallitse, koska en ole tarvinnut niitä. Muistan pelin säännöt vähitellen, koska ne ovat iskostuneet jonnekin alitajuntaani ajalta, jolloin en ollut parisuhteen toinen osapuoli. Se kauniimpi ja parempi. Silti säännöissä on opeteltavaa. Uudessa asemassa on pureskeltavaa. Olen noppa tai hyrrä, joka pyörii pelilaudalla kiihtyvää tahtia. 

Minun peliliikkeeni on tämä: siirryn ensi viikolla ruutuun yksi. Sitä ennen yritän olla vielä lähtöruudussa hetken ja tankata pelin sääntöjä. Pelikirjan nimi kun on: Deittailun aakkoset.