Kukkia

Jatkan Mr. Sixpackin tapailua. Eräänä iltana puhelimessa hän sanoo ostaneensa minulle joululahjan. Mitään ei pidä ostaa. Mitään ei kuulu ostaa. Menen paniikkiin. Mitä ihmettä hankkia miehelle, jota tapailee, mutta jonka kanssa ei millään tavoin seurustele?

Teen empiirisen tutkimuksen lähipiirissäni. Kysyn kaikilta, mitä joululahjaksi. Kukaan ei vastaa mitään järkevää. Selaan kirjakaupassa kirjoja, mikään ei tunnu hyvältä. Katselen kaupassa astioita, ei sekään. Olen koko ajan vähän vaiheilla sen suhteen, pitäisikö ilmoittaa, että on muuten pirun hankala tehtävä. Yhtään ei lohduta tieto siitä, ettei minullekaan lahjan keksiminen ole ollut helppoa. Miksi sitten ryhtyi siihen?!?

Emme vieläkään ole ratkoneet, missä mennään ja mitä tapahtuu. Silti ostetaan joululahjoja. Missä käsikirjassa tästä on mainittu? Mieleen tulee ajat, jolloin ostin exälle ensimmäisiä joululahjoja. Olen aivan yhtä hukassa nytkin. Ikä ei ole tuonut lahjan ostamiseen minkäänlaista varmuutta.

Eräänä päivänä puhelimeni soi. Itse asiassa se on soinut kesken työpäivän, soitan numeroon, koska sen edessä on tuttu suuntanumero ajalta, jolloin vielä kotonakin oli lankapuhelin. Olen voittanut jotain, aivan varmasti olen!

"Kukkakaupassa."
"Mitäääh?"
"Niin kukkakaupassa..."
"Teiltä oli soitettu mulle, oon Leija Ypsanen."
"Joo, teille on lähetys. Milloin olette kotona?"
"Ööh, tota... Mä ajan siitä teidän ohitsekin kyllä, voisin hakea.."
"Ei, tämä on maksettu kotiin asti. Milloin olette kotona?"
"Joskus viiden jälkeen..."

Suuni on loksahtanut hämmästyksestä, leukaperiin sattuu. Suuni on auki vielä kotiutuessani. Lopulta kello armahtaa, ovikello soi. Oven takana on mies, joka ojentaa suuren paketin. Paketti on jäätävän kokoinen. Amaryllis?

Avaan kädet vapisten kukkapaketin kääreet. Kerrosten alta paljastuu mitä kaunein kimppu leikkokukkia. Luen lyhyen viestin, mutta tuijotan silti hämilläni kukkia. Kukaan ei ole koskaan ostanut minulle aiemmin leikkokimppua, jos K-kaupasta kannettua Reilun kaupan ruusukimppua (tarjouksessa) ei lasketa. Ei koskaan ennen kuin nyt.

Naputan viestin. Kiitän. Tuijotan kukkia.

Vuoristorataa ja #7 Mr. Homer

Tapailen Mr. Sixpackia epäsäännöllisen säännöllisesti, tapaamisiin liittyy yleensä aina yökyläily. Yhdessä tekeminen on kotoista ja leppoisaa, mitään sen suurempia tunteita ei kuitenkaan tunnu ilmaantuvan. Minä jarruttelen. En halua pudota kovaa ja korkealta, mikäli tästä ei tule mitään. En anna itselleni lupaa mennä päätä pahkaa rakastumaan, se ei tunnu järkevältä eikä millään tavoin viisaalta.

Selviää, että Mr. Sixpack on pelimies. Hän on tapaillut muitakin. Tästä suivaannun sen verran, että teen levyn, joka kantaa nimeä Kusipää. Se on hyvää treenimusiikkia, kun mätkin nyrkkeilysäkkiä vihaisena itselleni ja omalle sokeudelleni.

Palaan takaisin lähtökohtaan, sinkkuiluun. Päätän, että minäkin tapailen muita. Niinpä tapaan Mr. Homerin kotoisassa kahvilassa, juttelemme niitä näitä enemmän ja vähemmän. Mr. Homer on mukava herrasmies, meillä on paljon samansuuntaisia ajatuksia. Juttu soljuu hyvin, sovimme näkevämme uudestaan.

Uusintadeittejä ei tapahdu.

Olemme sopineet Homerin kanssa, että hän laittaa minulle ruokaa luonaan. Katson kelloa. Ehdin vielä hetken viipyä kotona. Katson kelloa uudestaan, Mr. Homerista ei kuulu mitään. Lopulta tunteja myöhemmin Mr. Homer laittaa pahoitteluviestin, luuli peruneensa deittimme, koska aikataulu ei onnistunut muuten. Olen käärmeissäni.

Palaan tapailemaan Mr. Sixpackia. Hänen kanssaan tiedän ainakin, mitä on luvassa.

Yökylässä

Haluan ehdottomasti nähdä Mr. Sixpackin uudelleen. Keksin hienon suunnitelman. Ylipuhun Kirsikan lähtemään kanssani shoppailemaan isolle kirkolle, samalla tapaamme Auroran ja Stinan. Kirsikka arvaa kyllä syyn haluuni lähteä, mutta hyväksyy sen mutisematta. Niin ystävät tekevät. Olen herännyt pitkästä aikaa horroksesta.

Puhelimeni soi, kun istumme junassa. Mr. Sixpack soittaa kysyäkseen, monelta olen maisemissa ja tavattavissa. Vatsaani lehahtaa perhoset, kun hän kysyy, yövynkö ystävieni luona vai hänen luonaan. En edes epäröi vastatessani. Maailman naisen elkein vastaan, että hänen luonaan. Näen Kirsikan silmissä välähdyksen, kun hän kuulee vastaukseni. Jostain syystä junamatkan loppuosa sujuu vain yhdestä aiheesta keskustellen, kyseinen mister on puheenaiheena.

Osa shoppailureissusta menee täysin ohi, kun mietin, ettei deodorantti vain petä kriittisesti ennen tapaamista. Minua huolestuttaa myös intiimialueiden hygieenisyys. En ymmärrä, miksei kukaan ole koskaan kertonut, miten stressaavaa on mennä tietoisesti yökylään jonkun luokse ensimmäistä kertaa. Miksei kukaan ole koskaan vaivautunut kirjoittamaan muistilistaa siitä, mitä kaikkea täytyy ottaa huomioon? Minun ei ole tarvinnut muistaa moisia seikkoja vuosikymmeneen. Nyt kaikille ohjeille olisi tarvetta. Missä on kaikki support?

Mr. Sixpack hakee minut keskustasta. Ajamme huoltoaseman kautta, hän kerää ostoskoriin tuoremehua, leipää ja juustoa. Sängyssä puhumme perheistämme ja lemmikeistämme ennen kuin hän hivuttautuu iholleni ja suutelee. Ensimmäinen suudelma on pehmeä ja tunnusteleva. Nukahdan lopulta hänen syliinsä.

Aurinko on jo korkealla, kun Mr. Sixpack hyräilee touhuillessaan keittiön puolella, venyttelen. Hän keittää puuroa ja kahvia, jaamme sanomalehden. On mukavan leppoisa tunnelma. Käymme vielä kävelyllä, ennen kuin hän vie minut asemalle. Asemalla saan vielä kevyen suudelman. Hymyilen koko junamatkan kotiin.

Uudet deitit suloisen Sixpackin kanssa

Hihihii, olen sopinut uudet deitit Mr. Sixpackin kanssa. Ne ovat jo kolmannet. Sovimme tapaavamme koulutuspäiväni jälkeen. Poreilen. Edellisenä päivänä iskee mascarakriisi. Hylsy on kuivunut, en saa ripsiini väriä. Stina, tuo kultainen enkeli, lohduttaa. Juomme punaviiniä Helsingin kattojen yllä, hän sanoo kauppojen olevan auki seuraavana päivänä. Stressaan valtavasti aikataulutuksesta: miten muka ehdin, missä välissä. Päätän napsaista sopivan hetken ripsivärikaupoille lounastauosta. Suunnitelma on hyvä ja toimiva.

Istun aamupalapöydässä, kun puhelimeni soi. Mr. Jäätelö! Mies joka käyttäytyi täysin kummallisesti edellisillä deiteillä. Mies joka on soittanut muutaman kännipuhelun aiemmin ja ihan ihmeellisiä avautumispuheluita pitkin viikkoa. Vastaan. Äänestä kuuluu, että alkoholia on nautittu. Kuuntelen. Kuuntelen, pureskelen aamiaissämpylääni ja huokaan syvään hiljaa mielessäni. En tarvitse hoivattavaa, kaipaan tasaista ja turvallista parisuhdetta, jossa molemmilla on hyvä olla. Puhelu loppuu ihan yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Kohautan olkiani, laitan puhelimeni äänettömälle. Paha maku jää suuhun, kun tuntia myöhemmin tulee koiranpentuviesti: "Kunpa sä tykkäisit musta yhtä paljon kuin mä susta."

En halua toisintoa edellisestä parisuhteesta. En vastaa mitään ja menen kuuntelemaan minua viisaampia.

Toimiva suunnitelmani täsmäiskusta kemikaaliokauppaan on hyvä. Vetäydyn koulutuspäivän jälkeen sutimaan ripsiini mustaa mascaraa, ripustan vielä korvakorut korviin ja pöyhin hiuksiani. Olen valmis tapaamaan Mr. Sixpackin. Naistenhuoneessa ollessani puhelimeni vilkuttaa; Mr. Jäätelö yrittää soittaa. En ole huomaavinani puhelua, sillä haluan keskittyä pelkästään Mr. Sixpackiin juuri tänään. 

Istun kaikessa rauhassa nauttien auringosta, kun puhelimeni soi. Stina soittaa! Olen hämilläni. Mistä nyt on kyse? Lennähdän hetkeksi parisuhdeneuvojan rooliini ja neuvon Stinaa puolivuosipäiväjuhlinnan suhteen. Kyllä, kyllä kukkia voi viedä. Kyllä, Stinan rakas varmasti tykkää kukista. Sivusilmällä näen tutun hahmon lähestyvän, pomppaan ylös ja alan huitoa. Lopetan puhelun Stinan kanssa, toivotan hyviä juhlallisuuksia ja lähden Mr. Sixpackia vastaan.

Deitit eivät mene ihan suunnitelmien mukaan urheiluhaavereista johtuen, mutta minulla on hauskaa. Mr. Sixpack on oivallista seuraa, keskustelumme polveilee siellä täällä, omakotitalohaaveissa. Aurinko hellii kasvoja, siristelen silmiäni. Voisin viettää koko illan näin. Deittien päätteeksi Mr. Sixpack ajaa minut Stinan kodin luo, halaa minua. Tiedän meidän tapaavan vielä. 

#6 Mr. Hujoppi ja yhdet treffit Mr. Jäätelön kanssa

Mr. Jäätelön kanssa toiset treffit ovat hankalat. Tapaamme pikaisesti. Hän on täysin omissa maailmoissaan, lyhytsanainen. Puoli tuntia istumme, sitten hänen on mentävä. Ei ole mitään hyvää syytä, ei mitään järkevää perustelua. Minulle jää paha maku suuhun.

Siksi sovin treffit Mr. Hujopin kanssa. Oikeastaan minua ei kiinnostaisi enää tavata Mr. Hujoppia, sillä olen jo tavannut Mr. Sixpackin, ja pääni on täynnä jälkimmäistä. Hänen hymyään, käsivarsiaan ympärilläni. Olen kuitenkin huono peruuttamaan deittejä. Tuumin pääseväni vähemmällä, jos vain käyn kahvilla - eikä sitä tiedä, minkälainen helmi voisi olla kyseessä!

Kun menen kahvilaan ja näen Mr. Hujopin, tiedän, ettei tästä tule mitään. Pitäisi luottaa ensimmäiseen fiilikseen. Jos jo kirjoitellessa (nettideitit!) tuntuu siltä, ettei nyt iske yhtään, se ei todellisuudessakaan tule menemään niin. Onneksi olen ollut kaukaa viisas, varannut jumppatunnin. Selitän, miten on pakko päästä jumppaan ja miten hyvää se tekee keholle ja mielelle. Puolen tunnin kuluttua on soveliasta lähteä, kun on niin kauhea kiire sinne jumppaan. Mietin, miten harhautan Mr. Hujopin, jottei hän näe autoani. Hän tekee yrityksen seuraavan tapaamisen suuntaan, ehdottaa elokuvia. Vastaan jotain ympäripyöreää ja vetoan kiireisiin. Sitten katoan ihmisvilinään.