Mr. Alejandro is back!

En ole kuullut Mr. Alejandrosta sanaakaan. Tai olen.

Olemme käyneet shoppailemassa yhdessä kuukauden jälkeen ensimmäisestä tapaamisesta. Hänen hiuksensa tuntuivat mukavan karheilta sormieni alla.

Hän on lähettänyt sen jälkeen jo viestin ja kysellyt, lähtisinkö hänen matkaansa ja luoksensa. Syynä on petollinen nainen, joka on jättänyt hänet nuolemaan näppejään. En mene.

Kerran sen jälkeen Mr. Alejandro on heittänyt kanssani kevyttä läppää, joka on saanut minut nauramaan jokseenkin makeasti. Mikään tapaaminen ei ole kuitenkaan onnistunut, koska aikataulumme eivät osu mitenkään yksiin.

En ole kuullut hänestä, ennen kuin vasta nyt.

Viestiä tulee päivittäin. Keskiviikkona olin juuri kotiutunut salilta enkä jaksanut enää lähteä minnekään. Torstaina taas olin juuri avannut viinipullon. Perjantaina keskustelu kulki näin:
"Meinasitko suunnata tänne tänään?"
"En mä vielä ole aikonut mitään."
"Mitä ajattelit aikoa?"
"Sä kiertelet kuin kissa kuumaa puuroa."

Lopulta päädyn Mr. Alejandron luokse kahville. Hän keittää kahvia, hän soittaa kitaraa. Katsomme elokuvaa.

Lähden kotiin nukkumaan käytyäni suihkussa. Ihmettelen omaa moraaliani. Se tuntuu kadonneen tyystin.

#19 Mr. Mitäänsanomaton

Pitäisi luottaa intuitioon enemmän. Mies tuntuu kiltiltä ja mukavalta, sopivasti kultturelliltä – ja mikä tärkeintä, on kotoisin läheltä. Lupaudun deiteille vastoin parempaa tietoani.

Mies on mukava, ihan kuin mr. Ihan Kivakin. Juttelemme niitä näitä, kävelemme ystävällisessä hengessä. Taitan nilkkani. Mikään ei kuitenkaan sykähdytä, ei sitten millään.

Seuraavana päivänä saan viestin, ettei hänkään ollut tuntenut sen suurempia. Huoahdan helpotuksesta. Sovimme, että voimme tavata joskus frendipohjalta.

#18 Mr. Metsänsiimes

Olen sovitussa paikassa sovittuun aikaan. Ehdin ihailla suihkulähdettä, kävelen. Kohtaamme lenkkipolulla, mutta kävelemme toistemme ohi, sillä hänellä on puhelin korvallaan. Naurahdan omalle reaktiokyvyttömyydelleni, ei juma, eihän tämä nyt näin mennä. Naurattaa. Kävelen takaisin päin, mutta miestä ei näy missään. Laitan viestiä, että taisin ohittaa suvereenisti. Sovimme uuden tapaamisen hetken päästä.

Ehdin käydä hakemassa halpaa kahvia muutaman paketillisen olkalaukkuuni. Menen istumaan aurinkoon suihkulähteelle, otan kirjan laukusta ja luen. Viereeni istuutuu laitapuolen kulkija, joka on kovin kiinnostunut siitä, mitä minä luen. Lisäksi hän haluaa kertoa, minkälaisen naisen haluaa. Nainen ei saa olla nalkuttaja, ei missään tapauksessa. Hän haluaa kunnon naisen. Myötäilen ja vilkuilen kelloa.

Näemme uudelleen suunnilleen samoilla tienoilla, missä kohtasimme ensimmäisen kerran. Mr. Metsänsiimes on varautunut pyyhkeellä, hän kyselee, olenko harrastanut sitä koskaan luonnossa. Ei, en ole. Minua naurattaa, koska sekstaaminen luonnossa ei todellakaan ollut minun suunnitelmissani. Olen yllättynyt reaktiostani, koska en harrasta mitään epämääräistä. Oikeastaan haluan katsoa, mihin oma kanttini ja pääni kestää.

Rämmimme metsässä etsien sopivaa paikkaa. Juuri kun olemme löytämässä sopivan paikan kuhertelulle, tulee jostain esiin koiranulkoiluttaja. Kuljemme syvemmälle metsään. Lopulta mikä tahansa suojaa antava kivi riittää. Väärin! Vinkki: Jos joskus on metsässä kuhertelemassa, kannattaa oikeasti katsoa, ettei alle jää vaatteita tahraavia juurakoita tai käpyjä.

Minua ei haittaisi lainkaan, vaikka emme tapaisi enää koskaan. Kotiin matkustin lähinnä huvittuneena tapahtuneesta.

#17 Mr. Doktor

Mies vaikuttaa paperilla lupaavalta. Korkeasti koulutettu, hyvät arvot omaava kaveri. Odotan jopa viestejä, mikä on jo poikkeuksellista. Niin monta tyhjäpäätä on kirjoittanut.

Saamme sovittua suunnilleen puolivälissä olevan kohteen. Ajan sinne. Navigaattori valehtelee. Ajan kaikessa rauhassa. Navigaattori valehtelee, pakko sen on valehdella. Mitä varten se tätä kautta ajattaa?! Pääsen perille, teen ikkunashoppailuja. Mies kättelee minua. Mr. Doktor ehdottaa kävelyä.

Kävelyn alussa Mr. Doktor jo moittii naisia siitä, etteivät naiset tee useinkaan aloitetta. Hän on jopa miettinyt sopivia puheenaiheita. Kerron kaunistellun version Mr. Riippakivestä. Mielestäni deitit ovat onnistuneet, jos en koe tarvetta vilkuilla rannekelloon. Kävelemme päämäärättömästi, kerromme harrastuksistamme. Mr. Doktor ei juurikaan katso silmiin.

Lopulta tunnin sateessa (Suomen sää!) tarpomisen jälkeen istumme kahville. Kahvi on pullan kanssa tarjouksessa. Älähdän, kun hän haluaa tasoittaa pullakulut. Minä olen suurpiirteinen naisihminen, jestas sentään, puoli euroa sinne tänne! Mr. Doktor ei edelleenkään katso silmiin.

Lähdemme kahvilasta. Kävelemme autoillemme. Hän ei sano näkemiin, hän ei toivota turvallista matkaa, hän vain kävelee pois.

Soitan kriisipuhelun Kirsikalle autosta. Silmiin katsomattomuus ja hyvästelemättömyys jättää olon "mitä helvettiä!"

Ei todellakaan ollut kaiken sen matkustamisen arvoista.