Yökylässä

Haluan ehdottomasti nähdä Mr. Sixpackin uudelleen. Keksin hienon suunnitelman. Ylipuhun Kirsikan lähtemään kanssani shoppailemaan isolle kirkolle, samalla tapaamme Auroran ja Stinan. Kirsikka arvaa kyllä syyn haluuni lähteä, mutta hyväksyy sen mutisematta. Niin ystävät tekevät. Olen herännyt pitkästä aikaa horroksesta.

Puhelimeni soi, kun istumme junassa. Mr. Sixpack soittaa kysyäkseen, monelta olen maisemissa ja tavattavissa. Vatsaani lehahtaa perhoset, kun hän kysyy, yövynkö ystävieni luona vai hänen luonaan. En edes epäröi vastatessani. Maailman naisen elkein vastaan, että hänen luonaan. Näen Kirsikan silmissä välähdyksen, kun hän kuulee vastaukseni. Jostain syystä junamatkan loppuosa sujuu vain yhdestä aiheesta keskustellen, kyseinen mister on puheenaiheena.

Osa shoppailureissusta menee täysin ohi, kun mietin, ettei deodorantti vain petä kriittisesti ennen tapaamista. Minua huolestuttaa myös intiimialueiden hygieenisyys. En ymmärrä, miksei kukaan ole koskaan kertonut, miten stressaavaa on mennä tietoisesti yökylään jonkun luokse ensimmäistä kertaa. Miksei kukaan ole koskaan vaivautunut kirjoittamaan muistilistaa siitä, mitä kaikkea täytyy ottaa huomioon? Minun ei ole tarvinnut muistaa moisia seikkoja vuosikymmeneen. Nyt kaikille ohjeille olisi tarvetta. Missä on kaikki support?

Mr. Sixpack hakee minut keskustasta. Ajamme huoltoaseman kautta, hän kerää ostoskoriin tuoremehua, leipää ja juustoa. Sängyssä puhumme perheistämme ja lemmikeistämme ennen kuin hän hivuttautuu iholleni ja suutelee. Ensimmäinen suudelma on pehmeä ja tunnusteleva. Nukahdan lopulta hänen syliinsä.

Aurinko on jo korkealla, kun Mr. Sixpack hyräilee touhuillessaan keittiön puolella, venyttelen. Hän keittää puuroa ja kahvia, jaamme sanomalehden. On mukavan leppoisa tunnelma. Käymme vielä kävelyllä, ennen kuin hän vie minut asemalle. Asemalla saan vielä kevyen suudelman. Hymyilen koko junamatkan kotiin.