En ole deittaillut aikoihin. Ihan oikeasti. AIKOIHIN. Lähes kymmeneen vuoteen. Se on aika paljon, kysykää vaikka keneltä. Tietenkään ei ole ollut tarvetta, koska olen elänyt mukavasti parisuhteen toisena osapuolena ja määritellyt itseäni toisen ihmisen puoliskona ja toisaalta toisesta erillisenä olentona, mutta aina kun on pitänyt vastata kysymykseen suhdestatuksesta, on voinut kertoa, että on mies ja on parisuhde ja vaikka on vaikeuksia, niin ne yritetään hoitaa ja että pienistä vaikeuksista huolimatta kaikki menee hyvin. Nyt täytyy vastata, että olen sinkku, yksin, naimaton, single woman, epätoivoinen 24-vuotias (koska syntymäpäivien laskeminen on loppunut 24. syntymäpäivään), jonka ainoana tavoitteena on löytää uusi, toimiva parisuhde parantamaan itsetuntoa.
Ensimmäiset deitit asettavat paineita. Hirveän määrän paineita. Miten olla? Miten käyttäytyä? Miten pukeutua? Mistä puhua? Mistä ei pidä puhua? Mikään deittiopas ei valmista mihinkään, mikään tyttökirja tai mikään chicklit-opus ei valmista siihen, miten käyttäytyä. Saatan lukea vääriä kirjoja, en minä tiedä. En tiedä mistään mitään, mutta tiedän, että pieleen menee mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Ja voin sanoa, että olen järjettömän jännittynyt.
Voin sanoa. Ei kannata aloittaa deittejä sanomalla: "Sulla on kyseenalainen kunnia."
"Niin?"
"Oot ensimmäinen mies, jota deittaan exän jälkeen."
Tapaan Mr. Nappisilmän yhteensä kolme kertaa. Ensimmäiset deitit ovat jäätävät. Puhutaan niitä näitä kahvikupin äärellä, sen jälkeen vähän kävellään. Kahvilasta poistuessa se kaivaa taskustaan tupakka-askin, nyrpistän nenääni. En polta. En pidä polttavista ihmisistä. Tupakkaa polttavat maistuvat pahalta suudeltaessa. Siitä huolimatta annan Mr. Nappisilmälle toisen mahdollisuuden ja kolmannen.
Kolmet deitit. Ekoilla deiteillä Mr. Nappisilmä istui jo kahvilassa, kun saavuin paikalle. Sillä ei ole mahdollisuutta olla ritarillinen ja tarjota kahvia. Tarjoan toisen mahdollisuuden. Mennään syömään myöhästynyttä lounasta. Silloinkin maksetaan omasta pussista. Tässä vaiheessa tiedän jo: tämä ei tule etenemään mihinkään suuntaan. Välillämme vallitsee ystävämielinen tunnelma. Ei minkäänlaista kipinää suuntaan tai toiseen. Tarjoan kolmannen mahdollisuuden, koska uskon kohtalonlukuun kolme. Sanotaanhan, että kolmas kerta toden sanoo.
Teen hyvät piknik-eväät: kanasalaattia, pitsaa, mansikoita, kahvia. Istutaan nurmikolla vierekkäin, katsellaan ohilipuvia ankkoja, ja sillä hetkellä tiedän, etten tule kuulemaan Mr. Nappisilmästä enää toiste.
