Sinkku. Yksin. Vanhapiika.
Muut ihmiset kulkevat ohitseni, katsovat lävitseni, seison kuin Carrie Bradshaw keskellä Ison Omenan vilinää, ihmettelen ympärilleni. Olen muille vain joku jota väistää. Maistelen suussani uutta statusta: sinkku. Naimaton.
Olen keskellä jotain uutta peliä. Minut on heitetty pelilaudalle kuin noppa, jonka sivusta tulee kummallisia numeroita. Minut on paiskattu keskelle peliä, jonka sääntöjä en hallitse, koska en ole tarvinnut niitä. Muistan pelin säännöt vähitellen, koska ne ovat iskostuneet jonnekin alitajuntaani ajalta, jolloin en ollut parisuhteen toinen osapuoli. Se kauniimpi ja parempi. Silti säännöissä on opeteltavaa. Uudessa asemassa on pureskeltavaa. Olen noppa tai hyrrä, joka pyörii pelilaudalla kiihtyvää tahtia.
Minun peliliikkeeni on tämä: siirryn ensi viikolla ruutuun yksi. Sitä ennen yritän olla vielä lähtöruudussa hetken ja tankata pelin sääntöjä. Pelikirjan nimi kun on: Deittailun aakkoset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti