Tilannepäivitys

Viestit ovat lennelleet tiheästi muutaman viikon ajan. Minua hymyilyttää, käyn uteliaana kurkkimassa postilaatikkoani. Viestejä saapuu useampi yhden päivän aikana. Aamulla käyn katsastamassa, olisiko viestiä tullut, illalla käyn katsomassa, onko viestiä tullut. Samanlaista iloista odotusta en ole kokenut pitkään aikaan.

Käyn Isolla Kirkolla. En näe Mr. Lätsää enkä myöskään Mr. Vilkasta Mielikuvitusta. Sen sijaan sovin ruokatreffit Mr. Sixpackin kanssa. Juttelemme niitä näitä ruoan äärellä, lähdemme vielä kahville hänen luokseen. En ole käynyt yli puoleen vuoteen Mr. Sixpackin asunnossa. Kaikki näyttää niin samalta, mutta kuitenkin hieman erilaiselta. On omituista huomata, miten perhoset eivät enää asu vatsanpohjassani, kun juttelemme luontevasti katsomistamme elokuvista, lukemistamme kirjoista, hänen elämästään, autoista. Sanallakaan hän ei mainitse parisuhdettaan. Ei sanallakaan. Sovimme pitävämme yhteyttä.

Stina ja Aurora eivät voi käsittää, miten tulen Mr. Sixpackin kanssa edelleen niin hyvin toimeen. Istun Stinan ja Auroran kanssa kattojen yllä, juomme viiniä, parannamme maailmaa ja kerron uusimmista deiteistäni.

Jään juomaan viiniä, kun parhaat tyttökaverini lähtevät kumpikin omille teilleen. Lueskelen postilaatikkoani, Siltä Yhdeltä, siltä lupaavalta, siltä jonka kanssa olen jo vähän keskustellut mahdollisesta näkemisestä, on tullut viestiä, joka tuntuu latistavan mielialaani hieman. Tuntuu, että kaikki on meidän tapaamistamme vastaan, sinä ainoana päivänä jolloin meidän pitäisi nähdä hän on töissä ja kovin, kovin kiireinen. Huokaan. Naputtelen viinipäissäni viestin, jossa totean, että olisi kiva nähdä jos vain ottaa onnistuakseen, mutta ymmärrän elämän kiireellisyyden. Ruuhkavuodet. Elämän ruuhkavuodet. Kiire aina.

Istun kattojen yllä ja siemailen viiniä. Aamulla luen, mitä olen kirjoittanut. Se jää viimeiseksi vaihtamistamme sähköpostiviesteistä, mutta sitä en tiedä vielä. En tiedä sitäkään, että tapaamme sittenkin seuraavalla viikolla.

#25 Mr. Frisbee

Kuinkahan monilla deiteillä olen harrastanut kävelyä? Sovimme liikunnalliset treffit. Kerrankin toivon hyvää ilmaa, kaunista säätä, sillä olemme sopineet heittelevämme frisbeetä.

Mr. Frisbeellä ei ole kuitenkaan frisbeetä mukanaan. Keskustelemme kotiseuduista, töistä, kävelemme ympäriinsä ja nauramme. Pitkästä aikaa tuntuu hyvältä, sillä mies ei ole täysi idiootti, kuten muutama muu aiemmin tapaamani mies. Pitkästä aikaa on vapautunut olo.

Pussailuiltapäivä

Mr. Autonostaja on lähestynyt minua useilla viesteillä tapaamisemme jälkeen. Hänestä olisi kiva pussailla kanssani. En ole aivan varma asiasta, mutta Mr. Autonostaja on kivannäköinen, ja en tiedä, mikä häiriö hormonitoiminnassani on, ehkä se on kevät tai kesä ja kukat ja mehiläiset, mutta minusta olisi ihan kiva pitkästä aikaa nukkua jonkun kainalossa – ehkä. Muistelen, että olen viimeksi tehnyt niin uutena vuotena. Siitä on ihan liian kauan. Ehkäpä Mr. Autonostaja olisikin sopiva unikaveriksi.

Suostun siis pysähtymään matkalla pohjoiseen. Mr. Autonostaja on vastassa parkkipaikalla, halaa minua ja vie luokseen. Hänen asuntonsa on kuin mikä tahansa poikamiesboksi, tapetit ovat vähän sinne päin. Katselen kalustusta, annan herran keittää kahvia. Istun sohvalla ja mietin, mikä ihme minut tähän ajoi.

Mr. Autonostaja istuutuu viereeni, kietoo kätensä ympärilleni ja aloittaa märkien suukkojen antamisen. On ihan kiva pussailla, mutta en halua mennä pidemmälle, sillä minulla on taas punaiset päivät. Sanon ei, sanon kerran ja toisen ja kolmannen kerran ei. Vähitellen alkaa ärsyttää, sillä herra ei uskonut kerrasta. Lopulta onnistun karistautumaan syleilystä, lupaan palata asiaan ja jatkan matkaani.

Muutamaa päivää myöhemmin lähetän Kirsikalle viestin, jossa tiedustelen, onko soveliasta käyttää miestä hyväkseen, jos vain haluaa nukkua kainalossa. Kirsikka, tuo omatuntoni ääni, julistaa sen olevan jokseenkin moraalitonta. Pohdin asiaa, mutta tulen tulokseen, ettei toisen hyväksikäyttäminen ole yhtään minua.

Soitan Mr. Autonostajalle, mutta mies ei suvainnut vastata. Asia vaivaa minua sen verran paljon, että laitan lopulta viestin, jossa ilmoitan, etten näe meillä olevan tulevaisuutta, joten tapailua lienee turha jatkaa.

Tunteja myöhemmin puhelimeni soi. Puhelimen päässä on hyvin humalainen mies, joka on ryypiskellyt koko illan. Miehen puheesta ei saa juuri mitään selvää, mutta kovasti se on sitä mieltä, että olen pihistelijä ja ihme nipottaja, koska paneminen ei käy. Ei käy ei. En usko, että moikkaamme kun tavataan. Ei nimittäin tule tapahtumaan.

#24 Mr. Lätsä

Puhelin soi. Olen tuudittautunut siihen, että saisin rauhassa tehdä kotona töitä. Väärin! En saa millään päähäni, kuka soittaa. Vähitellen alitajuntaani palaa nimi. Sovin treffit vajaan tunnin päähän.

Istutaan kahvilla puolisen tuntia. Mies on ihan hulvaton tapaus, mutta ei mitenkään erikoinen. Karsastan vähän hänen pituuttaan, joka on muutaman senttimetrin minua vähemmän. Mies kuitenkin tarjoaa kahvit ja leivät. Kun jatkamme matkaa eri suuntiin, sovitaan, että nähdään Isolla Kirkolla, jos vain olen sinne menossa. Mies siis tarjoutuu hengailuseuraksi.

Suunnittelemani ruokailuaikataulu menee täysin uusiksi kahvittelun seurauksena. Jatkan matkaa salille treenaamaan lähes nollaenergioilla.