Mr. Sixpack soittaa eräänä iltana. En ole kuullut hänestä moneen, moneen viikkoon. Hän kuulostaa vaivaantuneelta. Asiakin on selkeä ja ytimekäs: hän ei voi enää jatkaa kanssani tapailua, sillä hän on tavannut naisen, joka on vienyt polvet alta. Sovimme jatkavamme ystävinä. Hän toivoo, ettei loukkaa minua. Lohdutan; minäkin olen tapaillut muita.
Kiitän itseäni kaukonäköisyydestä puhelun päätteeksi.
Kuin varmuuden vuoksi sovin seuraavat treffit uuden miehen kanssa kahvilaan. Menen kahvilaan suurin toivein, sillä paperilla mies on kuin unelma. Todellisuus on toinen.
En koskaan, en koskaan, ole katsonut kelloa 15 minuuttia tapaamisen jälkeen. En koskaan. Tilanne on vaivaannuttava. Herra ei saa sanaa suustaan. Kyselen niitä näitä: elokuvamieltymyksiä, kirjamieltymyksiä, harrastuksia. Minkäänlaista luontevaa keskustelua ei synny. Onneksi kahvila sulkee ovensa 40 minuutin sisällä.
Ei koskaan ikinä enää. Mitä ajanhukkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti