Olen heittänyt pyyhkeeni kehään. Mr. Jäätelön kanssa ei sittenkään mikään tunnu onnistuvan, hieman jo ahdistaa koko asia. Mr. Jäätelö on soittanut minulle kännipuheluita keskellä yötä, toiset deitit jättivät jälkeen vain hämmennyksen. Deittirintamalla ei tunnu tapahtuvan mitään, en ehtisikään, sillä olen luvannut olla lastenvahtina. Ei se mitään, että lastenvahtikeikka muuttuu koiranhoitokeikaksi. Nautin lomasta, nautin tyhjästä kalenterista ja nautin siitä, että saan vain olla vailla minkäänlaisia velvollisuuksia tai ilman minkäänlaista paniikkia siitä, mistä puhua, miten pukeutua, miten kauan on soveliasta viihtyä treffeillä, milloin on soveliasta lähteä, mitä vastata jos toinen kysyy haluanko tavata uudestaan (ja jos en oikeasti halua). Ei tarvitse olla väkisin sosiaalinen, jos ei tunnu siltä. Voin istua parvekkeella siemaillen valkoviiniä ja puhuen girl talk -puheluita Auroran ja Stinan kanssa. He ovat hämmästyttävän kiinnostuneita siitä, miten deittirintamallani sujuu.
Sitten minuun ottaa yhteyttä mies, jota tituuleeraan myöhemmin nimellä Mr. Sixpack. Hän on tulossa kotikaupunkiini viikon päästä ja ehdottaa kahveja. Ajattelemme samoin ajankäytöstä. Minulla on vielä muutama mutka matkassa, olen sopinut samalle päivälle lounasdeitit ystävättäreni Kirsikan kanssa ja sen lisäksi vieläpä pienen hierontasession-tuokion. Niskani ja selkäni ovat jumissa. Sovin kuitenkin tapaamisen Mr. Sixpackin kanssa.
Kuin ihmeen kaupalla lounastreffit Kirsikan kanssa peruuntuvat. Niistä ei tule mitään. Anteeksi Kirsikka, mutta iloitsen salaa sairastelustasi. Alan pitää ajatuksesta, että menen kahville komean ja korkeakoulutetun Mr. Sixpackin kanssa. Hieronta-aikaani en kuitenkaan peruuta. Sitä vaikeampaa onkin valita sopivaa treffivaatetusta. Jos laitan mekon, olen hierontapöydällä vain pikkupöksyissä (ei sillä, hieroja on varsinainen komistus). Jos taas laitan housut ja paidan, on se ehkä liian arkista (ja näillä säillä totaalinen itsemurha). Olen onneksi löytänyt aleshoppailuissa ihanan mekon, jonka alle puen legginssit. Meikkaan. Olen valmis hierontaan ja deiteille.
Virhe!
Jos haluaa mennä deiteille heti hierontapöydältä noustuaan, kannattaa ehdottomasti jättää meikkaaminen vasta hierontapöydällä makaamisen jälkeiseen aikaan. Ripsivärit ovat pitkin poskiani, pyyhin suurimmat ripsiväripaakut poskiltani peilailemalla itseäni läheisen vaatemyymälän ikkunasta. Samalla silmiini kiinnittyy ihastuttavat korvakorut, jotka minun on pakko saada. Vaateputiikissa voinkin sitten käydä sovittelemassa erilaisia vaatteita ja samalla korjata meikkiä sovituskopissa. Ostan korvakorut, sillä ne sopivat täydellisesti ylläni olevaan vaatteeseen. Meikki on sen verran pahasti pielessä, että minun on pakko kiiruhtaa autolleni korjaamaan se, mitä korjattavissa on. Taustapeiliä ei ole tehty meikkaamista varten - tällaiset seikat pitäisi ottaa huomioon, sillä naiset ovat suurin autonostajaryhmä! Kun vilkaisen kelloa, on se jo niin paljon, että minun on syytä kiiruhtaa ollakseni tapaamispaikalla ajoissa.
Hän seisoo ja katselee ihmisvilinää. Katseemme kohtaavat, aika tuntuu pysähtyvän, polvissani tuntuu
Mr. Sixpack osoittautuu oivaksi keskustelukumppaniksi, keskustelumme risteilee niin lomatunnelmissa kuin myös viimeksi lukemissamme kirjoissa. Hän kysyy sitä, minä mietin hetken ja mainitsen juuri lukemani tenttikirjan. Näen, kuinka hänen silmiinsä syttyy tuike. Keskustelemme hetken yhteisestä opintoalasta. Ruoka on syöty ja tee juotu. Keskustelu on jatkunut kevyesti. Yhtäkkiä Mr. Sixpack kysyy, haluanko lähteä hänen kanssaan leffaan, jos hän tarjoaa leffalipun. Minulla ei ole muutakaan, joten suostun hymyillen. Lähdemme katsomaan elokuvateatterin leffatarjontaa.
Leffassa kuluu pari tuntia. Sitä ennen ja sen jälkeen ehdimme kävellä ympäristössä ja ihmetellä, miten synkät pilvet taivaanrannassa ovat. Leffan jälkeen toteamme, ettei leffa ollut mitenkään erikoinen. Jatkamme kävelyä, kunnes lopulta rankkasade pakottaa meidät tekemään ratkaisuja. Ilmoitan, että koska autoni on lähempänä, heitän hänet hänen autolleen.
Kaarran autoni hänen autonsa viereen, moottori hyrrää. Hän kaivaa repustaan esiin punaviinipullon ja kysyy, haluaisinko tavata toistamiseen ja ehkä kumota kyseistä viiniä hänen kanssaan. Hymyilen katsoessani häntä silmiin, eikä minulla ole minkäänlaisia vaikeuksia vastata myöntävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti