Tapailen Mr. Sixpackia epäsäännöllisen säännöllisesti, tapaamisiin liittyy yleensä aina yökyläily. Yhdessä tekeminen on kotoista ja leppoisaa, mitään sen suurempia tunteita ei kuitenkaan tunnu ilmaantuvan. Minä jarruttelen. En halua pudota kovaa ja korkealta, mikäli tästä ei tule mitään. En anna itselleni lupaa mennä päätä pahkaa rakastumaan, se ei tunnu järkevältä eikä millään tavoin viisaalta.
Selviää, että Mr. Sixpack on pelimies. Hän on tapaillut muitakin. Tästä suivaannun sen verran, että teen levyn, joka kantaa nimeä Kusipää. Se on hyvää treenimusiikkia, kun mätkin nyrkkeilysäkkiä vihaisena itselleni ja omalle sokeudelleni.
Palaan takaisin lähtökohtaan, sinkkuiluun. Päätän, että minäkin tapailen muita. Niinpä tapaan Mr. Homerin kotoisassa kahvilassa, juttelemme niitä näitä enemmän ja vähemmän. Mr. Homer on mukava herrasmies, meillä on paljon samansuuntaisia ajatuksia. Juttu soljuu hyvin, sovimme näkevämme uudestaan.
Uusintadeittejä ei tapahdu.
Olemme sopineet Homerin kanssa, että hän laittaa minulle ruokaa luonaan. Katson kelloa. Ehdin vielä hetken viipyä kotona. Katson kelloa uudestaan, Mr. Homerista ei kuulu mitään. Lopulta tunteja myöhemmin Mr. Homer laittaa pahoitteluviestin, luuli peruneensa deittimme, koska aikataulu ei onnistunut muuten. Olen käärmeissäni.
Palaan tapailemaan Mr. Sixpackia. Hänen kanssaan tiedän ainakin, mitä on luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti