Mr. Jäätelön kanssa toiset treffit ovat hankalat. Tapaamme pikaisesti. Hän on täysin omissa maailmoissaan, lyhytsanainen. Puoli tuntia istumme, sitten hänen on mentävä. Ei ole mitään hyvää syytä, ei mitään järkevää perustelua. Minulle jää paha maku suuhun.
Siksi sovin treffit Mr. Hujopin kanssa. Oikeastaan minua ei kiinnostaisi enää tavata Mr. Hujoppia, sillä olen jo tavannut Mr. Sixpackin, ja pääni on täynnä jälkimmäistä. Hänen hymyään, käsivarsiaan ympärilläni. Olen kuitenkin huono peruuttamaan deittejä. Tuumin pääseväni vähemmällä, jos vain käyn kahvilla - eikä sitä tiedä, minkälainen helmi voisi olla kyseessä!
Kun menen kahvilaan ja näen Mr. Hujopin, tiedän, ettei tästä tule mitään. Pitäisi luottaa ensimmäiseen fiilikseen. Jos jo kirjoitellessa (nettideitit!) tuntuu siltä, ettei nyt iske yhtään, se ei todellisuudessakaan tule menemään niin. Onneksi olen ollut kaukaa viisas, varannut jumppatunnin. Selitän, miten on pakko päästä jumppaan ja miten hyvää se tekee keholle ja mielelle. Puolen tunnin kuluttua on soveliasta lähteä, kun on niin kauhea kiire sinne jumppaan. Mietin, miten harhautan Mr. Hujopin, jottei hän näe autoani. Hän tekee yrityksen seuraavan tapaamisen suuntaan, ehdottaa elokuvia. Vastaan jotain ympäripyöreää ja vetoan kiireisiin. Sitten katoan ihmisvilinään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti