Ensinnäkin miehen tulee saada olla Tarzan, joka joutuu näkemään vaivaa valloittaessaan naista. Nainen Janen tavoin voi herättää tarzanissaan suojeluhalun ja rakkauden himon lisäksi. Miehen perään ei soitella ja jätetä nyyhkyviestejä, vaikka Bridget Jones niin saattaisikin tehdä. Olen itse, välillä epäonnistuneestikin, noudattanut tätä taktiikkaa, purrut kynsiä ja hyppinyt seinille, kun deittikumppanista ei ole kuulunut (hetkeen) mitään. Se vaatii hermoja, mutta yleensä palkitsee lopulta.
Miehen täytyy saada olla ritari ja herrasmies. Yhdessä kahville mennessä voi antaa miehen tarjota kahvit näinä tasa-arvon suurina aikoina, se ei ole naiselta pois. Itse olen kaivanut laukusta kukkaroa aina esille, mutta deittikumppani on yleensä kiirehtinyt sanomaan, että ostokset menevät samasta laskusta. Sen sijaan ruokaillessa kalliimmin olen ehdottanut, että kumpikin maksaa omansa – tosin tähän on muutama poikkeus, Mr. Sixpack sekä Mr. Right?, jotka herrasmiehen tavoin ovat tarjoutuneet maksamaan ruokani.
Ja treffeistä vielä. En jaksa enää laskea, kuinka monet kahvikupin ääressä vietetyt treffit olen viettänyt, mutta se todettakoon, ettei niistä kahvikuppitreffeistä ole tullut mitään. Mieluummin jotain aivan muuta, vaikka vain päämäärätöntä kävelyä ja juttelua samalla tai ruokailu (koska se kestää kahvikuppia pidempään).
