#16 Mr. Matkailija

Päänsärky. Mr. Sixpack aiheuttaa päänsärkyä, sillä hän ilmoittaakin yhtäkkiä, ettei ole matkustamassa. Päänsärkyyn auttaa raitis ilma, näin uskon.

Sovin treffit.

Kylmä viima piiskoo rantaa ja satamaa, kun kierrän paikalle hieman myöhässä (taas!). Jäätävässä tuulessa ei tee mieli sinkoilla sinne tänne, joten menemme läheiseen kahvilaan. Mr. Matkailija on vaalea viikinki, joka rakastaa paeta Suomen kylmyyttä lämpimään, Thaimaahan. Kumpikin maksaa oman kahvinsa. Lämmittelen käsiäni kahvikupin kyljissä, kerron matkasuunnitelmista ja mutkista niissä. Mr. Matkailija korostaa mielellään pitävänsä matkustelusta. Suomesta on päästävä vähintään pari kertaa vuodessa pois.

Lupaan, että voin tavata toistekin.

Vähitellen minua kuitenkin alkaa ärsyttää jatkuva pommittaminen kysymyksillä siitä, milloin voimme nähdä. Voimmeko nähdä tänään? Entä huomenna? Miten olisi viikon päästä? Siirrän vastaamista, en vastaa heti. Alkaa ärsyttää jokapäiväiset kuulumiskyselyt ja vieläpä tapaamisen varmistelu useaan otteeseen.

En tapaa häntä enää toiste.

#15 Mr. Tasoittava

En yleensä lähde nopeasti tapaamaan ketään, mutta tein tänään poikkeuksen. Ehkä siihen vaikutti sekin, että Mr. Alejandron kanssa tapaaminen ei onnistunut viikolla. Muutenkin takana oli järjettömän raskas viikko. Ensi viikolla nostan skumppalasia oikein kunnolla.

Mutta niin. Mr. Tasoittava kutsui minut heti aamulla kanssaan yksille ottamaan tasoittavaa. Olin matkan varrella sopivasti, joten hän sai myös syyn pysähtyä. Mr. Tasoittava oli ihan jees ihmisenä, toisaalta hän oli iältään 38, eli vähän vanhempi kuin kriteerini sallisivat. Mr. Tasoittava soitteli matkalta neljä kertaa, missä menee ja niinpä osuimme lähes yhtä aikaa tapaamispaikalle, minä klassisesti hieman myöhässä.

Kävelimme läheiseen baariin (klo 12 päivällä!) ja Mr. Tasoittava halusi välttämättä tarjota juomat. Minun taktiikkani on tällaisissa tilanteissa täysin selkeä: alan kaivella kukkaroa käsilaukusta, valmiina maksamaan omani, mutta annan miehelle mahdollisuuden osoittaa olevansa herrasmies. Tilasin alkottoman drinkin, koska kellonaika ja autoilu, hän otti oluen. Juttua riitti, ei tullut hiljaisia hetkiä. Keskustelimme huumoripitoisesti harrastuksista, töistä ja kotikaupungista. Tulin vallan hyvälle tuulelle. Viikon kohokohta - ehdottomasti!

#14 Mr. Perusduunari

Vaihdamme joitakin viestejä, useamman viikon ajan. Kirjoitamme tv-ohjelmista, joita seuraamme; kirjoitamme toiveista parisuhteen suhteen. Saan viimeinkin sovittua deittiajankohdan.

Olen klassisesti taas myöhässä muutaman minuutin. Mr. Perusduunari kaivaa vihreän etukortin ja maksaa minunkin kahvini ja pullani. Juttelemme niitä näitä, hän ei ota ulkotakkiaan pois niiden parin tunnin aikana, jotka vietämme hälyisässä kahvilassa. Mr. Perusduunari on kivannäköinen silmääni, ei ehkä niin Hunks kuin Mr. Sixpack, mutta poikamaisella tavalla hyvännäköinen.

Mr. Perusduunari tunnustaa odottaneensa tiukkanutturaista tärkeilijää paikalle pelkästään koulutukseni perusteella. Nauran. En ole lainkaan sellainen, mutta ilmeisesti myös akateemisesti koulutetuista voi olla perusduunareillakin ennakkoluuloja. Ihan kuin itselläni ei olisi.

Kun sitten keskustelu sivuaa hifi-laitteita ja jälkikasvua, alan vaivaantua. Ei tunnu. Ei vieläkään.

#13 Mr. Läpättäjä

Sovin treffit kahvilaan. Juuri kun olen ehtinyt sanomaan ottaneeni tavakseni myöhästyä, olenkin etuajassa. Oikeastaan mies on minuakin aiemmin paikalla. Hän tulee kahvilasta ulos, kävelemme sisään, tilaamme kahvit.

Kahden tunnin kahvilla istumisen aikana hän paljastuu todelliseksi puhekoneeksi. Hän puhuu paljon, itsestään, ystävistään, haaveistaan. Juuri kertaakaan hän ei katso silmiin. Paljastuu, että meillä on yhteisiä tuttuja, joista myös sanomme muutaman sanan.

Mr. Läpättäjä ei mukavuudestaan huolimatta ole lainkaan minun tyyppiäni. Ei sitten millään. Minkäänlaisia tuntemuksia ei herää. Lähdemme kumpikin tahoillemme ja vaihdamme muutaman sanan silloin tällöin Facebookissa.

Note to self: Jos jo muutenkin on tunne, ettei nappaa, niin se tunne vain vahvistuu myöhemmin.

#12 Mr. KP

Leffaseuraksi tarjoutuu mies, jolla on takana entinen elämä kaikkine kuorrutteineen. Tyypillä on siis lapsia. Leffaseuraa vastaan minulla ei ole mitään, vakuuttelen, etteivät lapsetkaan minua haittaa, kunhan he eivät tuppaudu deiteille mukaan. Onneksi niin ei ole.

Olen alkanut oppia tavan tulla hiukan myöhässä paikalle. En sitä hyväksy muissa, mutta olen itse ottanut sen tavakseni deiteille tullessani. Ainakin siltä se tuntuu. Mr. KP halaa minua tervehtimisen yhteydessä, hän on jo hakenut meille liput elokuvaan. Minä vaatimalla vaadin, että saan maksaa tasa-arvoisuuden nimissä kahvit. Juttelemme kahvien äärellä pääasiassa hänen lapsistaan. 

Leffa on oikein hyvä toimintaraina. Tiedättehän, sellainen missä ei ole juonta, jonka aikana voi naurahtaa muutaman kerran ja mikä tärkeintä (halutessaan) hakeutua kainaloon. En halua. Minulla on oikein toverillinen fiilis, vaikka seura onkin hulvatonta. 

Leffan jälkeen kävelemme hissuksiin autoillemme päin. Juttelemme niitä näitä, katson häntä silmiin, ajattelen, että voisin toisenkin kerran lähteä hänen kanssaan jonnekin, kun hän yhtäkkiä säntää karjuen ohitseni ja menee keskeyttämään pahoinpitelytapauksen. 

Olen sokissa. Katselen tilannetta suu auki, ääntä ei lähde. Käteni tapailee puhelinta, joka on vielä leffan jäljiltä kiinni. Pahoinpitelytilanne loppuu, mutta deittini ovat auttamattomasti pilalla.

Kuka muuten koskaan sanoo ensimmäisten deittien jälkeen, ettei voi luvata mitään? En minäkään voi. En yksien deittien perusteella.