Myönnetään. Minua on vaivannut jo pitkään Mr. Rightin esittämä kysymys: "Koska mennään naimisiin?" Niinpä sitten olen kaupungilla kulkiessa yleensä vinkkaillut sormuskauppoihin päin. Tiedättehän sellaisen hiljaisen väsyttämistaktiikan? Kävelimme siis lopulta sormuskauppaan ostoaikeissa.
Mr. Right avaa yleensä pelin sormuskaupassa sanomalla: "Toi haluaa, että vien sen vihille." Niinpä sitten aloimme katselemaan kihloja ja löysimmekin nopeasti yhteisen sävelen siitä, millaiset sormukset haluamme molemmille. Samanlaiset, ei kiviä. Saan sitten vihille astuessa kivet. Pohdimme hetken kaiverruspolitiikkaa ja päätimme päivämäärän vähän ex tempore. Sitten meille tuli kiire seuraavaan paikkaan.
Olen aina sanonut misterille, että minähän en vaadi polvilleen menoa, mutta haluan, että minulta kysytään kysymys, koska en aio (toivottavasti) vastata enää sen jälkeen kenellekään toiselle myöntävästi. Kyllä, kyllä minua kosittiin. Minä vastasin myöntävästi ja sen jälkeen join yksin skumppaa, sillä mister palasi työtehtäviin (aah, niin romanttista).
Häitä varten on ostettu jo koristeita. Ja vihkisormus. Ne ovatkin sitten jo toinen tarina.
