Alan tajuta, että matkan sopiminen tarkoittaa minulle jotain muutakin. Saisipa jonkin taikalampun, joka kertoisi, mitä miesten päässää liikkuu (vai liikkuuko mitään...)!
En halua antaa itselleni mahdollisuutta istua kotona vain miettimässä Mr. Sixpackin mietteitä itseni suhteen. Haluan suojella itseäni. Haluan muuta mietittävää. Kuten Mr. Sixpack sanoi aiemmin, minulla on yhtäläinen oikeus tapailla muita. Teen profiilin deittipalveluun kuin unessa. Meressä on kaloja, mummoani lainatakseni.
Ensimmäinen kala käy koukkuun nopeasti.
Mr. Ihan Kiva kuulostaa leppoisalta. Hän kirjoittaa pitkästi ja hartaasti. Hänen kirjoituksensa on pohdittua ja painokasta. Mr. Ihan Kiva vaikuttaa hyvältä tyypiltä, tosin siinä vaiheessa kun hän haaveilee meidän kohtaamisemme aiheuttavan sydämentykytyksiä ja täydellistä sielujen sympatiaa, kavahdan hieman. Kirjoittelen muidenkin kanssa. Mr. Sixpack ei ole antanut kuulua itsestään.
Minusta on ikävää tuntea, että joku on ihan kiva, mutta ei sen enempää. Toivon kasvokkain kohtaamisen tuovan jonkinlaista varmuutta siitä, olisiko mikään muu mahdollista. Sovin treffit Mr. Ihan Kivan kanssa tunnelmalliseen kahvilaan. Kohtaamme kahvilan aulassa, olen ehtinyt jo hakemaan itselleni kupin kahvia. Olen flunssassa, väsynyt. Yritän panostaa ja sädehtiä ja olla oma itseni. Istumme kahvilla kolme tuntia.
Kun punnitsen asioita, mr. Ihan Kivan kanssa on helpompi keskustella kuin Mr. Homerin kanssa. En siis sure juurikaan sitä, että mr. Homerin kanssa mikään ei ottanut sujuakseen. Mr. Ihan Kiva on nimensä mukaisesti ihan kiva. Kiltti. Misterillä on kiltit silmät. Hän osoittaa hyvin nopeasti kahvien jälkeen haluavansa tavata minut uudestaan, suostun, sillä en ole saanut muodostettua mielipidettä kunnolla. Syytän flunssaa siitä. Annan toisen mahdollisuuden.
Toisilla kahvideiteillä ilmenee, että Mr. Ihan Kiva on ihastunut minuun. Puhumme deittipalvelusta, jossa olemme kohdanneet. Hän haluaa katsoa kortit minun kanssani ennen kuin kirjoittelee muille. Joudun kakistamaan, että minä olen kirjoitellut muillekin ja tavannut muita miehiä samaan aikaan. Hän ymmärtää.
Minä en ymmärrä itseäni. Ei tunnu, ei vaan tunnu.
Lopulta päätän, että kolmansilla treffeillä sanon, miten asiat ovat. Minä en voi tapailla häntä enää, koska en osaa nähdä meitä yhdessä pariskuntana. Mr. Ihan Kiva on jo paikalla, kun saavun kiireen keskellä hiukan myöhässä. Olen miettinyt, mitä sanoja käytän kertoessani, etten voi vastata hänen tunteisiinsa. Olen kuin eksynyt, käsiään vääntelevä, puutarhassa käyskentelevä Elizabeth Bennett miettiessäni, miten sanoa hellästi ja lempeästi, mutta tarkasti ja selkeästi, ettei tästä tule mitään. En halua loukata Mr. Ihan Kivan tunteita. Hän vain ei ole minun aisaparini.
En voi sanoa hänelle sanaakaan. Hän on ostanut minulle lahjan, sydämen muotoisen rasian konvehteja ja leiponut vielä samana aamuna minulle lämpimäisiä. Nieleskelen. En vain voi sanoa mitään. En voi. Jollain tavalla saan sanottua halatessamme, että toivon tuntevani enemmänkin kuin ystävyyttä.
Kotona syön konvehdin. Tuijotan tyhjin silmin seinää. Syön toisen ja kolmannen. Konvehtirasian sisältö ei paranna mielialaani. Tunnen olevani alhaisistakin alhaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti