Heitän läppää miehen kanssa. Hän haluaa hyvin nopeasti alkaa puhua navanalusasioista, minua se ei kiinnosta. Vastaan kärsivällisesti posliinia löytyvän astiakaapeista. Jostain syystä kuitenkin lupaan nähdä kahvin merkeissä.
Mies on punainen kuin rapu mustissa suorissa housuissaan ja violetissa pikeepaidassaan. Kaukana on vitsikkyys ja huulenheitto. Mies maksaa kahvit, katselee kaiken aikaa alhaalla kulkevia kiireisiä ihmisiä ja toistelee, miten kivaa on nähdä. Miten kivaa on nähdä! Ainakin kuusi kertaa. Vilkuilen kelloani. Onneksi olen sopinut meneväni tapaamaan ystäviäni, minulla on kerrankin oikea syy liueta paikalta.
Mies halaa minua vielä kertaalleen ja toistaa: "Olipa kiva nähdä!" Korot kopisten kiiruhdan kohti Alkoa ja viinipullon suomaa lohtua.
Kattojen yllä korkkaan viinipullon, siemaisen helmeilevää, jo viileää, valkoista nestettä ja kerron tapaamisesta Stinalle ja Auroralle. He teilaavat miehen asun täysin.
Hiljaa mielessäni teen niin minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti