Maailman pisin junamatka

Sitä luulee jättäneensä jotain taakseen pysyvästi. Istun kaikessa rauhassa junassa, olenhan juuri palaamassa kotiin ihanalta visiitiltä ystävieni luokse – samalta reissulta, kun tapasin Mr. Vilkas Mielikuvituksen. Istun kaikessa rauhassa junassa, katson, kun vieressä mies puhelee lapselleen ja kertaa isäviikonlopun rientoja. Kuuntelen, kun äiti rauhoittaa poikaansa. Toisella puolella käytävää teinit näpertävät kännyköitään. Hymähdän.

Istun kaikessa rauhassa junassa, edestäni on vapautunut paikka. Juna on aika täysi. Olen keskittynyt ikkunasta näkyviin maisemiin, kunnes rekisteröin vastapäätä minua istuneen jannun. Miehen. Mr. Metsänsiimes!

Tiedättekö sen tunteen, kun tajuaa, että toiselle vähitellen valkenee, kuka vastapäätä istuukaan? Nii-iin! Akward! Mr. Metsänsiimes vilkaisee minua ensin, sitten hän alkaa rekisteröidä asiaa tarkemmin. Kaulus alkaa kuristaa Mr. Metsänsiimestä. Mies hikoilee kauluspaidassaan, yrittää katsoa toiselle puolelle käytävää, katsahtaa minuun aina välillä. En kestä. Laitan viestiä Stinalle:

"Et arvaa, kuka istuu mua vastapäätä junassa. Mr. Metsänsiimes!"
"Mitäääää???! :D Nyt tais mennä ihan metsään!"
"Tää on ihan kauheeta."
"Onks vaivaannuttavaa? Kai te puhutte jotain?"

Mr. Metsänsiimes korjailee kaulustaan.

"Ei, ei puhuta."
"Maailman pisin junamatka! Kai nyt sentään moikkasitte?"

Mr. Metsänsiimes ei enää kestä. Hän nousee, luulen, että hän jää seuraavalla pysäkillä. Hän katoaa ovia kohti tai toiseen junavaunuun.

"Ei, no nyt se jäi..."

On rauhallista. Luulen asian selvinneen, kunnes huomaan misterin kuikuilevan vähän väliä ovien luota kohti minua.

"Se stalkkaa tuolta ovilta!"
"Iske vähän silmää ;)"

Lopulta Mr. Metsänsiimes katoaa kokonaan, lopettaa stalkkauksen. Ehkä hän todellakin jäi pois.

Turha nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Vielä päätepysäkilläkin näen hänen kuikuilevan sinne tänne. Kiiruhdan askeliani autolleni. Vasta kun istun autossani, saatan hengähtää.

Maailman pisin junamatka, indeed!