En ole kuullut Mr. Alejandrosta sanaakaan. Tai olen.
Olemme käyneet shoppailemassa yhdessä kuukauden jälkeen ensimmäisestä tapaamisesta. Hänen hiuksensa tuntuivat mukavan karheilta sormieni alla.
Hän on lähettänyt sen jälkeen jo viestin ja kysellyt, lähtisinkö hänen matkaansa ja luoksensa. Syynä on petollinen nainen, joka on jättänyt hänet nuolemaan näppejään. En mene.
Kerran sen jälkeen Mr. Alejandro on heittänyt kanssani kevyttä läppää, joka on saanut minut nauramaan jokseenkin makeasti. Mikään tapaaminen ei ole kuitenkaan onnistunut, koska aikataulumme eivät osu mitenkään yksiin.
En ole kuullut hänestä, ennen kuin vasta nyt.
Viestiä tulee päivittäin. Keskiviikkona olin juuri kotiutunut salilta enkä jaksanut enää lähteä minnekään. Torstaina taas olin juuri avannut viinipullon. Perjantaina keskustelu kulki näin:
"Meinasitko suunnata tänne tänään?"
"En mä vielä ole aikonut mitään."
"Mitä ajattelit aikoa?"
"Sä kiertelet kuin kissa kuumaa puuroa."
Lopulta päädyn Mr. Alejandron luokse kahville. Hän keittää kahvia, hän soittaa kitaraa. Katsomme elokuvaa.
Lähden kotiin nukkumaan käytyäni suihkussa. Ihmettelen omaa moraaliani. Se tuntuu kadonneen tyystin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti