Pitäisi luottaa intuitioon enemmän. Mies tuntuu kiltiltä ja mukavalta, sopivasti kultturelliltä – ja mikä tärkeintä, on kotoisin läheltä. Lupaudun deiteille vastoin parempaa tietoani.
Mies on mukava, ihan kuin mr. Ihan Kivakin. Juttelemme niitä näitä, kävelemme ystävällisessä hengessä. Taitan nilkkani. Mikään ei kuitenkaan sykähdytä, ei sitten millään.
Seuraavana päivänä saan viestin, ettei hänkään ollut tuntenut sen suurempia. Huoahdan helpotuksesta. Sovimme, että voimme tavata joskus frendipohjalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti