Siirrymme istumaan kylki kyljessä penkille järven rantaan. Katselemme, kun sorsaperhe purjehtii ohitsemme. Siemailemme siideriä ja lonkeroa, puhumme niitä näitä. Suutelemme. Tuntuu luonnolliselta olla Mr. Right?:n kanssa. Puhumme niitä näitä ja emme puhu mitään. Sivuamme erilaisia aiheita, on helppoa olla. Suudelmat maistuvat siideriltä ja makealta lonkerolta.
Alkaa väsyttää. Pohdimme hetken aikaa hotellihuoneen ottamista, mutta pikainen googlailu vahvistaa päätöksen siitä, ettei se kannata. Julistan, että Mr. Right? voisi nukkua luonani seuraavana päivänä ennen lähtöään. Minä en päästäisi väsynyttä miestä ajamaan pitkää matkaa kotiin. Olen unohtanut autuaasti Me Naiset -lehtileikkeet ja reseptit eteisen lattialla.
Kun aurinko laskee, alkaa tulla vilu. Kävelemme käsi kädessä ympäriinsä useita kymmeniä kilometrejä. Vesi on kylmää, mieli ei tee uimaan. Istumme laiturin nokassa ja kerromme toisillemme elämistämme. Ihailemme yötä. Kun istuminen alkaa puuduttaa, käymme laiturille makaamaan nenät vastakkain. Haluan ehdottomasti nähdä auringonnousun, mutta vilu tulee puoli tuntia ennen h-hetkeä. Olemme valvoneet koko yön. Kävelemme käsikkäin takaisin keskustaan ja pysähdymme torikojulle syömään aamupalaa. Torilta ostamme herneitä ja mansikoita.
Kotonani odottaa karmea kaaos. Enhän ollut osannut odottaa tai ajatella, että kukaan tulisi käymään. Pahoittelen kaaosta, raivaan tilaa sängylle. Käymme nukkumaan päiväunia sylikkäin. Aika kuluu kuin huomaamatta. Puhelimeni on soinut äänettömässä tilassa. Joudun soittamaan Auroralle, että minulla on miesvieras. Kuulen Auroran äänessä käärmeitä, olinhan luvannut hänelle jo yöpaikan sohvaltani. Aurora kuitenkin ymmärtää yskän – onhan hänkin vasta seonnut täysin miehen takia – ja hankkii toisen yösijan. Huoahdan. Käyn Mr. Right?:n kanssa kaupassa täydentämässä jääkaappini sisältöä (tyhjää!) ja syömässä ulkona. Päivä on kulunut kuin huomaamatta.
Symbioosimme jatkuu vielä puolitoista päivää. Herään aamulla ennen misteriä, nousen ylös ja siivoilen siellä täällä. Tiskaan astiat ja järjestelen olohuoneen sohvapöydälle tilaa aamiaistarpeita varten. Herättyään mister on yllättynyt iloisesti, tulkitsen. Vietämme aikaa sängyssä. Muistan, että olen sopinut seuraavaksi päiväksi deitit seuraavan kandidaatin kanssa. Vääntäydyn ylös sängystä, avaan läppärin ja naputtelen viestin, jonka sisältö on seuraavanlainen: "Olen tavannut ihmisen, jonka takia joudun perumaan huomiset deitit." Kandidaatti toivottaa onnea. Mr. Right? ihmettelee minun deittimääriäni. Ehdimme keskustelemaan jo deittiprofiilien poistosta.
Mr. Right? on kuin kotonaan luonani. Hän tekee ruokaa, jonka pakkaamme mukaan lähtiessämme retkelle. Retkikohteessa syömme ja lähdemme kävelemään. Mr. Right suunnistaa meidät ryteikköjen ja suomättäiden yli. Julistan, että jos herra saa meidät läpi hetteikköiden, saa hän minulta suukon lopulta. On jo puoliyö, kun kuljemme uimarantaan. Vaihdamme uima-asut, menemme uimaan. Suutelemme järvessä. Kellun hänen sylissään. Nautin. Olen rakastettu.
Kolmantena päivänä hänen on lähdettävä. Tunnen haikeutta, kun hän irtautuu sylistäni, suutelee vielä kerran ja toisen ja kolmannen. Illalla saan viestin: "Mulla on ollut jo ikävä sua."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti