Tilannepäivitys

Viestit ovat lennelleet tiheästi muutaman viikon ajan. Minua hymyilyttää, käyn uteliaana kurkkimassa postilaatikkoani. Viestejä saapuu useampi yhden päivän aikana. Aamulla käyn katsastamassa, olisiko viestiä tullut, illalla käyn katsomassa, onko viestiä tullut. Samanlaista iloista odotusta en ole kokenut pitkään aikaan.

Käyn Isolla Kirkolla. En näe Mr. Lätsää enkä myöskään Mr. Vilkasta Mielikuvitusta. Sen sijaan sovin ruokatreffit Mr. Sixpackin kanssa. Juttelemme niitä näitä ruoan äärellä, lähdemme vielä kahville hänen luokseen. En ole käynyt yli puoleen vuoteen Mr. Sixpackin asunnossa. Kaikki näyttää niin samalta, mutta kuitenkin hieman erilaiselta. On omituista huomata, miten perhoset eivät enää asu vatsanpohjassani, kun juttelemme luontevasti katsomistamme elokuvista, lukemistamme kirjoista, hänen elämästään, autoista. Sanallakaan hän ei mainitse parisuhdettaan. Ei sanallakaan. Sovimme pitävämme yhteyttä.

Stina ja Aurora eivät voi käsittää, miten tulen Mr. Sixpackin kanssa edelleen niin hyvin toimeen. Istun Stinan ja Auroran kanssa kattojen yllä, juomme viiniä, parannamme maailmaa ja kerron uusimmista deiteistäni.

Jään juomaan viiniä, kun parhaat tyttökaverini lähtevät kumpikin omille teilleen. Lueskelen postilaatikkoani, Siltä Yhdeltä, siltä lupaavalta, siltä jonka kanssa olen jo vähän keskustellut mahdollisesta näkemisestä, on tullut viestiä, joka tuntuu latistavan mielialaani hieman. Tuntuu, että kaikki on meidän tapaamistamme vastaan, sinä ainoana päivänä jolloin meidän pitäisi nähdä hän on töissä ja kovin, kovin kiireinen. Huokaan. Naputtelen viinipäissäni viestin, jossa totean, että olisi kiva nähdä jos vain ottaa onnistuakseen, mutta ymmärrän elämän kiireellisyyden. Ruuhkavuodet. Elämän ruuhkavuodet. Kiire aina.

Istun kattojen yllä ja siemailen viiniä. Aamulla luen, mitä olen kirjoittanut. Se jää viimeiseksi vaihtamistamme sähköpostiviesteistä, mutta sitä en tiedä vielä. En tiedä sitäkään, että tapaamme sittenkin seuraavalla viikolla.