Puhelin soi. Olen tuudittautunut siihen, että saisin rauhassa tehdä kotona töitä. Väärin! En saa millään päähäni, kuka soittaa. Vähitellen alitajuntaani palaa nimi. Sovin treffit vajaan tunnin päähän.
Istutaan kahvilla puolisen tuntia. Mies on ihan hulvaton tapaus, mutta ei mitenkään erikoinen. Karsastan vähän hänen pituuttaan, joka on muutaman senttimetrin minua vähemmän. Mies kuitenkin tarjoaa kahvit ja leivät. Kun jatkamme matkaa eri suuntiin, sovitaan, että nähdään Isolla Kirkolla, jos vain olen sinne menossa. Mies siis tarjoutuu hengailuseuraksi.
Suunnittelemani ruokailuaikataulu menee täysin uusiksi kahvittelun seurauksena. Jatkan matkaa salille treenaamaan lähes nollaenergioilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti