Sovin treffit kahvilaan. Juuri kun olen ehtinyt sanomaan ottaneeni tavakseni myöhästyä, olenkin etuajassa. Oikeastaan mies on minuakin aiemmin paikalla. Hän tulee kahvilasta ulos, kävelemme sisään, tilaamme kahvit.
Kahden tunnin kahvilla istumisen aikana hän paljastuu todelliseksi puhekoneeksi. Hän puhuu paljon, itsestään, ystävistään, haaveistaan. Juuri kertaakaan hän ei katso silmiin. Paljastuu, että meillä on yhteisiä tuttuja, joista myös sanomme muutaman sanan.
Mr. Läpättäjä ei mukavuudestaan huolimatta ole lainkaan minun tyyppiäni. Ei sitten millään. Minkäänlaisia tuntemuksia ei herää. Lähdemme kumpikin tahoillemme ja vaihdamme muutaman sanan silloin tällöin Facebookissa.
Note to self: Jos jo muutenkin on tunne, ettei nappaa, niin se tunne vain vahvistuu myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti