Kun mister Right? on poissa kotoa, poissa yhteisestä kodista, hengitän hieman vapaammin, mutta ikävöin häntä mielettömästi. Meidän tottumuksemme ja ajatuksemme siitä, miten elämä järjestetään, eroavat jonkin verran. On helpompaa antaa periksi jossain minulle vähemmän merkityksellisessä asiassa kuin keskustella ja perustella ja väitellä. Palautan aina välillä mieleeni ne ihanat, huumaavat viestit ja ensitreffien fiilikset. Meillä on paljon mielen päällä, sillä kaikessa hiljaisuudessa olen alkanut etsiä uutta työpaikkaa, mikä on vaikuttanut myös asunnon etsimiseen. Nykyinen asuntoni on joka tapauksessa ihan liian ahdas meille kahdelle ja meidän kahden tavaroille.
Kirjoittelen hakemuksia töissä ja kotona. Keskustelemme eri vaihtoehdoista eri puolilla isänmaata, keskustelemme mahdollisuudesta muuttaa Keski-Eurooppaan, keskustelemme unelmista ja suunnitelmista. Eräänä kauniina päivänä mister kysyy kesken ruoanlaiton, milloin meillä on häät. Naurahdan enkä vastaa mitään. Katsotaan sitten joskus myöhemmin. Mieltä lämmittää.
Mister tutkii yhtä innokkaasti asuinpaikkoja kuin mitä minä kirjoitan hakemuksia. Hän etsii asuntoja, minä työpaikkaa. Ihan hyvä työnjako, mutta asuntoshoppailu ei ole minun listallani ensimmäisenä. Viimein tulee päivä ja useita päiviä, jolloin puhelin soi ja minut kutsutaan haastattelusta toiseen. Soittelemme päivittäin, mikäli emme näe, sillä haluan kertoa, miten haastatteluissa menee.
Eräänä tavallisena, kauniin keväisenä päivänä saan uutisia, jotka tuntuvat muuttavan kaiken meidän elämässämme päälaelleen. Saan työpaikan. Samana päivänä entinen työpaikkani tarjoaa jatkosopimusta ja kolmas työpaikka ilmoittaa, etten tullut valituksi. Pakotan työkaverini vielä varmistamaan, että olen saanut työpaikan. En ole uskoa onneani. Soitan heti misterille: "Muutetaanko?" Kotona minua odottaa samppanja.
Tuntuu, ettei ensimmäisestäkään muuttorytäkästä ole selvitty, kun on alettava suunnittelemaan toista. Löydämme hyvän, vähän nykyistä suuremman asunnon sopuhintaan. Selvitämme muuttoauton kustannuksia. Ostamme läjäpäin muuttolaatikoita, pakkausteippiä, kuplamuovia, pakettinarua. Ilmoitamme muuttoaikataulun kaikille läheisille.
Muuttoakin suurempi asia meille kummallekin on yhteisen yrityksen perustaminen. Se on kuin oma lapsi, jota haluaa tukea ja jonka haluaa antaa kehittyä – ja kuin tuoreet vanhemmat ainakin, mekin turhaudumme ja väsymme ja väittelemme lapsen kehityksen tukemisesta, mutta siitäkin huolimatta kaivaudun miehen kainaloon jokainen ilta uudessa kodissa ja asuinympäristössä. Minusta ja mister Right?:sta on tullut yksi yksikkö, me. Tiimi, joka seisoo rinta rinnan yhdessä maailman tuulissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti